Kantapääpedagogiikkaa kansallisuuksista

Vielä puoli vuotta sitten en tehnyt kauheasti eroa Englannin, Iso Britannian ja Yhdistyneiden kuningaskuntien välillä. Tiesin kyllä, että ne eivät teknisesti katsottuna olleet samoja asioita, mutta puhekielessä niitä tuli käytettyä iloisesti lomittain ja päällekkäin. Varsinkaan, kun tämän länsieurooppalaisen "saariston" asiat eivät koskaan ole olleet kovin lähellä sydäntä, ei eron tekeminen ole ollut niin nokonuukaa.

Yleissivistyksen puute on sitten pitänyt korjata täällä paikan päällä ja olen opetella erot kantapään kautta. Olen tavannut ihmisiä, joiden kanssa pitää olla tarkkana maiden ja kansalaisuuksien nimistä. Skotlantilainen on skotlantilainen, ei missään nimessä englantilainen. Britti on joidenkin mielestä todella epäkohtelias nimitys täällä asuville ihmisille ja Yhdistyneet kuningaskunnat saatetaan tulkita vain hallinnolliseksi termiksi. Vaikka kädessä olevassa passissa lukisi United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland valtaosa heistä ei koe olevansa identiteetiltään brittejä.

Skotlannin kansallismuseon seinäkirjoitus: "As long as only one hundred of us remain alive we will never on any conditions be brought under English rule."

Näin ulkopuolisena täytyy kuitenkin sanoa, että hirveän hankalaa on erottaa, onko hyvänpäivän tuttu englantilainen, walesilainen, skotlantilainen vai pohjois-irlantilainen, siihen kun tarvitaan jo vähän kulttuurista lukutaitoa. Kovaan ääneen en kehtaa myöskään huudella siitä asiasta, että mielestäni maita yhdistää niin moni asia, että pienet sekaannukset pitäisi olla anteeksiannettavissa ulkopuolisille. Englannin kielellä pärjää kuitenkin kaikkialla, rajamuodollisuuksia ei ole, samaa kuningattaren pärstää nuollaan postimerkeissä ja samoista Tescoista ostetaan ruoat.

Skotlantilaiset ovat kuitenkin ajamassa itsenäistymistään, joten vankka kansallismielisyys lienee tällä suunnalla ymmärrettävää. Kunhan saan siistittyä suustani pienet lipsahdukset, kuten sanan "täällä" käyttö puhuttaessa sekä Oxfordista että Edinburghista, alan olla kulttuurisesti  turvallisemmilla vesillä. Vaikka Suomesta katsottuna olen koko ajan täällä Brittein saarilla, paikallisesti ajateltuna pitää tehdä ero siihen, että olen nyt täällä Skotlannissa ja sunnuntaina palaan sinne Englantiin.