Kello viiden tee on muodostunut englantilaisuuden juuria kaivelevaksi klassikkoilmaisuksi, jota Suomessakaan ei ole voinut välttyä kuulemasta. Olen tässä kuukausien aikana yrittänyt haistella paikallisten teenjuontikulttuuria erityisesti näiden kello viiden teehetkien suhteen toivoen ymmärtäväni sen merkityksestä edes hitusen enemmän. Ehkä joku kulttuurisesti perehtyneempi voi sivistää minua jos olen täysin hakoteillä, mutta olen päätynyt seuraaviin hatariin johtopäätöksiin englantilaisesta teekulttuurista:
Sen lisäksi, että tee tarkoittaa kuumaa juomaa itsessään, sillä voidaan viitata mihin tahansa ateriaan tai välipalaan, olipa niissä tarjolla teetä tai ei. Näille aterioille on sitten annettu erilaisia järkeenkäyviä nimiä vuorokaudenaikojen mukaisesti, kuten aamutee tai iltapäivätee. Sitten on olemassa joukko ilmaisuja, kuten low tea, high tea ja very high tea, jotka, jos sallitte rajun yksinkertaistuksen, viittaavat vuorokaudenajan ja tarjoilupöydän korkeuden lisäksi kaikenlaisien paakkelssejen laatuun ja määrään, joita siinä sivussa tarjotaan. Jos low tea tarkoittaa keskellä työpäivää nautittua kälyistä eväsvoileipää ja peltipurkkiin murentuneita keksejä, high tea voi viitata jo kokonaiseen kerroslautaselliseen suolaisia ja makeita herkkuja, jotka nautitaan kello neljän korvilla kahvilassa ystävien kanssa (tai kotikeittiössä lihapadan ääressä perheen kera). Very high tea on puolestaan jo jotain niin ylitsepursuavaa, ettei sitä kovin monessa paikassa tarjota, mutta vielä senkin yli menee shampanjatee, jonka nimi jo kertonee kaiken oleellisen, vaikka silloin teetä ei välttämättä ole tarjolla ollenkaan.
Mutta jotta tähän saataisiin linkitettyä suosikkiaiheeni sosiaaliluokat, täytyy korostaa sitä, että teen merkitys näyttää vaihtelevan myös elämäntilanteiden ja sosiaaliluokan mukaan. Monessa perheessä työpäivän jälkeen ja lapsien kiljuessa nälkäänsä kello viiden tee viitannee enemmänkin kokonaiseen ateriaan, ellei jopa illalliseen siinä samassa. Sitten on taas ihmisiä, joilla on mahdollisuus mennä seurustelemaan high tea -aikaan lempikahvilaansa ja nauttimaan leivoksia ja teeleipiä teekupposen ääressä sekä illallistaa tarvittaessa vielä myöhemmin erikseen. Tämän lisäksi kello viiden tee voi tarkoittaa melkein mitä vain ja missä vain.
Historian (tee)lehdiltä voi lukea mielenkiintoisia kulttuurisia merkityksiä teen nauttimiselle. Päivän teehetket ovat saanut yläluokkaisten joukossa enemmän tai vähemmän elitistisiä piirteitä, kun taas duunareille teehetket ovat olleet tarpeellisia lisäravinnon lähteitä rankkojen työpäivien aikana. Jopa se, kaadetaanko maito teekuppiin ensin, vai vasta teen jälkeen, on vuosien saatossa noussut sosiaaliluokan paljastavaksi tavaksi.
No mutta entä se käytännön elämä? Jos saa kutsun kello viiden teelle, mitä voi odottaa? Tämä on minulle jäänyt vielä hieman avoimeksi. Ensinnäkin kahviloissa kello viiden tee (high tea) näyttää olevan katettuna kello neljä. Kotiin kutsuttuna kello viiden tee saattaa tarkoittaa lämmintä ateriaa, joskus taasen teetä ja pikkunaposteltavaa. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee joskus sellainen olo, että vieraan olisi hyvä löytää tiensä ulos vielä ennen illallisaikaa, mutta tästä asiasta en ole täysinoppinut.
Joka tapauksessa ilta päättyy täällä huomattavasti aiemmin verrattuna portugalilaiseen illanviettoon, jossa illallista ystävien kanssa alettiin harkita kahdeksan jälkeen ja iltakahville lähdettiin ennen puoltayötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti