Mennellä viikolla kävin katsomassa Lontoossa Leijonakuningas-musikaalin. Kaverin avustuksella opin miten alennuslippuja hankitaan teattereihin ja musikaaleihin. Netin kautta luin vielä täydennysohjeita asiasta, jotta pääsisin käsiksi myös suosituimpien musikaalien alelippuihin. Näytösten normaalihinnat vaihtelevat 30-70 punnan välillä, joten jos niitä haluaa useamman käydä katsomassa, on pakko nähdä vähän vaivaa alennusten saamiseksi. Puvustus ja lavastus Leijonakuninkaassa oli aivan omaa luokkaansa. Tässä vähän maistiaisia:
Meille saapui vihdosta viimein myös pankkitunnukset paikalliselle tilille. Osa rahoistamme tulee lepäämään luotettavasti vastedes espanjalaisen pankin holveissa, sillä kyseinen pankki oli ainoa, joka suostuu tilin avaamaan ilman sitä kaasulaskua, jota meillä ei edelleenkään ole (eikä tule, kun laskumme on sisällytetty vuokraan). Tämä on iso askel sinänsä, sillä nyt toisella meistä on ainakin riittävän virallinen kirje todisteeksi siitä, että meillä on asunto täällä.
Mutta kauanko tässä asunnossa viihdymme, onkin tyystin toinen asia. Käydessämme kävelyllä minut vedetään aina mukaan katselemaan asunnonvälitysfirmojen ikkunoista vapautuvien asuntojen mainoksia. Pääsiäisen jälkeen asuntoja lähtee vapautumaan ja nyt ikkunoissa on näkynyt jo niin ihania moderneja koteja, että pieni asunnonvaihtokuume alkaa tarttumaan puolisolta myös minuun. Ei sillä, että tässä nykyisessä asunnossa olisi jotenkin äärettömän vastenmielistä asua, mutta siirtyminen lähemmäs keskustaa hieman siistimpään ja käytännöllisempään kotiin, voisi tulla jossain vaiheessa kyseeseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti