Meistä on tullut kyseenalaisen lempinimen saaneen hoitokisumme kanssa hyviä kavereita. Joka ilta annamme sen kavuta yläkertaan, jossa mahdollisuuksien mukaan mirri kipuaa iltaunille jomman kumman syliin. Sitten se alkaa kuorsaamaan ja vetelee niin sikeitä unia, että niiden keskeyttäminen on melkein eläinsuojelurikos. Kissa on niin pörröinen, että se toimisi hyvin yhtenä sohvatyynyistä. Melkein voisi tulla sitä ikävä, jos täältä pitäisi pois muuttaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti