Kouluvierailu

Meidät kutsuttiin tutustumaan paikalliseen kouluun, joka on Brasilian mittakaavassa melko poikkeuksellinen koulu. Se toimii yliopiston yhteydessä, on maksuton ja oppilaat valitaan arpomalla. Korkeatasoinen tutkimukseen perustuva opetus tapahtuu yhteistyössä yliopiston kanssa ja muutenkin oppilaille maksutta tarjottavat resurssit terveydenhuoltoineen ja aterioineen ovat täkäläisittäin aivan omaa luokkaansa. Jotkut ovat kehuneet koulua jopa Brasilian parhaaksi julkisen puolen kouluksi.

Yksi koulun monista rakennuksista. Huomaa kuvan keskellä oleva tuoli.

Koulun pihamaata. Taustalla näkyy yliopistokampuksen keskeneräiset rakennukset.

Käytävältä napsittua.

Tällainen sanaston opiskelu tekisi itsellenikin hyvää.

Kovin klassinen luokkahuone.

Jotkut asiat näyttävät olevan universaaleja ja hyväksi havaittuja käytäntöjä.

 

Vierailu sekä koulun, että päiväkodin puolelle oli mielenkiintoinen vaikka sitä harmittavasti varjostikin se, että kolmen päivän syömättömyys ja rajusta ruokamyrkytyksestä palautuminen olivat vieneet voimani aivan täysin ja minua pyörrytti lähes lakkaamatta. En siis saanut käynnistä irti ihan sitä kaikkea, jota olisin parempana päivänä saattanut saada. Kolmen ja puolen tunnin vierailun jälkeen olin niin lopussa, että minun oli pakko päästä syömään jotain läheiseen kahvilaan ja sen jälkeen pystyin hädin tuskin kävelemään läheiselle taksitolpalle päästäkseni kotiin. Ruoka tekee kuitenkin ihmeen hyvää, vielä kun sisuskalut suostuisivat jotain sulattamaan.

En tiedä mikä kansallinen vatsatautiviikko täällä nyt on, mutta pari tuntia kahvilassa syönnin jälkeen miehelleni tuli klassiset ruokamyrkytyksen oireet ja se olikin menoa aika nopeasti. Juuri kun itse olen palaamassa täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi, hän on joutunut jäämään kotiin sairastamaan ja sairaanhoitovuoro on vaihtunut lennosta. Ulkona on kylmää ja pimeää ja minulla alkaa pikkuhiljaa kaatua seinät päälle. Haluatteko lukea siitä päivityksen? Hah, vaikkette haluaisikaan, voisin silti vähän avautua.