Vappupallojen sijaan tämä vappu meni itselläni miettiessä erilaisia kuplia. Tarkoitan kuplilla sellaisia lasipalloja, joita heilutettaessa lumihiutaleet lähtevät leijailemaan ja joissa ihmiset asuvat ja joista käsin omaa ja toisten todellisuutta tarkastellaan. Minusta tuntuu, että viime vuosina olen vuorovedoin rikkonut niitä tai yrittänyt tunkeutua vaihtelevalla menestyksellä monen kuplan sisään. Useimmiten olen kuitenkin vain tyytynyt ravistelemaan niitä, katselemaan niitä ulkopuolisena, analysoimaan niiden koostumusta ja vuorovedoin ihailemaan niiden kauneutta tai kauheutta.
Eilen oli vappupäivän ilta. Istuin paikallisessa kahvilassa ja katselin sivusilmällä ympäröivää menoa. Surffilautakaupat olivat jo sulkeneet ovensa, samoin kuin buddhapatsaiden valtaamat rihkamakojut. Liikkeellä oli kuitenkin paljon väkeä ja useat näyttivät pössytelleen itsensä melko iloiseen vappukuntoon. Kadunvarsille oli pystytetty kojuja, jossa solmuvärjättyihin teepaitoihin sonnustautuneet rastapäät möivät unisieppareita ja kaikkea mahdollista Bob Marley -printillä varustettua. Illan pimetessä kadunvarsimaalarit pystyttivät myyntikojujaan, joissa pääteemana näytti olevan neonväreillä maalatut levitoivat chakra-buddhat. Kahvilan pöytiä kiersivät pareittain Hare Krishnat, jotka muistuttivat paremman maailman tarjoamisessaan Jehovan todistajia. Kadulla leijui poltettavista suitsukkeista syntyvä kitkerä haju ja kulkukoirat juoksentelivat ympäriinsä. Kysyin mieheltäni, olemmeko epähuomiossa matkustaneet Goalle Intiaan, Portugalin toiseen entiseen siirtomaahan, mutta ei, olimme edelleen Brasiliassa.
Pidän kuitenkin tästä uudesta asuinpaikastamme, vaikka en ihan mutkattomasti sulaudukaan surffareiden joukkoon, eikä elämäntapanikaan ole sieltä kaikkein vaihtoehtoisemmasta päästä. Keskellä saarta, Lagoa da Conceiçãon alueella on kuitenkin elämää, ystävällisiä ihmisiä, kaunista luontoa ja pienen kylän tunnelmaa. Myönnettävä kuitenkin on, että olemme taas tyystin erilaisen kuplan juurella kuin esimerkiksi viime vuonna asuessamme Oxfordissa tai muutama vuosi sitten Portugalissa, puhumattakaan arjestamme Suomessa.
Olen alkanut jo pikkuhiljaa hyväksyä sen pienoisen pettymyksen, ettemme saapuneetkaan täydelliseen mielikuvieni Brasiliaan. Minulla on edelleen päässäni ajatus, millaista on olla "oikeassa Brasiliassa", mutta en tarkalleen tiedä, onko sellaista paikkaa olemassa, tai löydänkö sellaista koskaan. On vaikea vielä sanoa, millaiseksi tämä kupla osoittautuu - kaappaako se sisälleen, vai jäänkö ulkopuolisena katselemaan sitä. Onneksi tässä on kuitenkin vielä parisen kuukautta aikaa nähdä ja kokea.
Saamme huomenna avaimet käteen ja pääsemme vihdoin muuttamaan ihan oikeaan asuntoon. Sitä ennen saamme vielä yhden yön viettää meluisassa hotellissa, pyöriä huonossa sängyssä, syödä hotellien standardiaamupalaa sekö käydä vessassa ja suihkussa huoneen nurkkaan rakennetussa lasikopissa. (Eräänlainen kupla kai sekin...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti