Historiaa ja kaupunkisuunnittelua pähkinänkuoressa

Puisto, jonka takana näkyy Old Town

Edinburghin historia on viehättävä ja nykyäänkin kaupunki on kaunis ja kiinnostava. En yhtään ihmettele, että moni ihminen tätä kaupunkia kehuu. Näitä samoja piirteitä osaan arvostaa myös nykyisessä elämäntilanteessani, sillä kaupunki, jossa pääsee liikkumaan kävellen ja jonka kieltä ymmärtää ja joka vielä lisäksi tarjoaa tekemistä ja kulttuuria on viihtyisä paikka asua.

Erityisen mielenkiintoiseksi ympäristön tekee se, että kaupunki koostuu kahdesta ihan eri henkisestä alueesta, vanhasta ja uudesta kaupungista. Koska blogini tyyliin kuuluu oleellisuuksien kertominen hyvin kompaktissa muodossa, tiivistän historian nytkin pähkinänkuoreen.

Keskiajalla Edinburgh oli muutaman kukkulan väliin rakennettu tiivis sokkeloinen suurkaupunki, joka vuosien saatossa ja ruton sitä raiskatessa muuttui yhdeksi Euroopan ensimmäisistä slummeista. Jätteet virtasivat kapeilla mukulakivipoluilla eikä kaupungin maine ollut hääppöinen. Ylikansoituksesta johtuen ihmiset asettuivat asumaan siltojen alle ja taloista rakennettiin niin korkeita, että myöhemmin alimmat kerrokset hautautuivat uudelleen rakennettujen korotettujen katujen alapuolelle. Nykyään tätä keskiajalla olemassa ollutta kaupunkia kutsutaan vanhaksi kaupungiksi ja se on erityisesti turistien suosima. Sen hämärä, sokkeloinen tunnelma, sekä maanalaiset kerrokset on inspiraation lähde lukuisille kummitustarinoille sekä turistikierroksille.

Jossain vaiheessa 1700-lukua tajuttiin, että jotain on tehtävä ylikansoituksesta kärsivälle kaupungille. Luonnollinen ratkaisu tähän oli laajentaminen ja uusien talojen rakentaminen. Liekö suunnittelija traumatisoitunut vanhan kaupungin asuinolosuhteista, vai mikä on ollut syynä, mutta uudesta puolesta rakennettiin avara ja valoisa uusklassinen kaupunginosa, jossa leveät kadut on piirretty viivaimella ja isot puistoalueet tuovat viihtyisyyttä. Ei liene yllättävää, että uuden kaupungin puolelle muuttivat kaikkein varakkaimmat ihmiset ja siitä tuli kaupan ja valtaapitävien kaupunginosa köyhien jäädessä vanhan kaupungin kaaokseen.

Vuosisadat ovat kuluneet ja rutto päihitetty, mutta paljon menneiden aikojen tunnelmaa on molemmilla puolilla kaupunkia säilynyt. Meidän asuntomme on uuden kaupungin puolella. Alla olevat valokuvat ovat  ympäröiviltä lähikaduilta, jotka ovat keskenään niin samanlaisia, ettei niitä tahdo erottaa toisistaan. Kaduilta puuttuu kaikki se vilinä ja jännitys, mitä vanhan kaupungin kujilla on. Joskus jopa ihan salaa harmittelen sitä, ettemme löytäneet asuntoa Old Townin keskiaikaisista taloista, mutta ehkäpä siellä asuessa kaipaisi uuden puolen hiljaisuutta ja rauhallisuutta - sekä kauppoja.