Menin pari viikkoa sitten Edinburghin eläintarhaan kahdesta erityisestä syystä. Heillä on vuokralla Kiinasta pari pandaa ja eläintarhassa saattaa nähdä päivittäisen pingviiniparaatin. Joskus viitisenkymmentä vuotta sitten eläintenhoitaja oli vahingossa jättänyt pingviiniaitauksen portin auki, ja uteliaat pingviinit olivat yksitellen poistuneet aitauksesta, siistissä jonossa. Koska eläintenhoitaja ei voinut asialle enää mitään, hän päätti katsoa mitä pingviinit päättävät tehdä. Ne taapersivat jonomuodostelmassa ympäri eläintarhan jonka jälkeen ne palasivat itsekseen takaisin aitaukseensa. Tämän jälkeen eläintarha on avannut joka päivä aitauksen oven, jotta halukkaat pingviinit saavat lähteä kävelylle. Niitä ei rohkaista lähtemään tai palkita siitä mitenkään ja marssi on niille täysin vapaaehtoista.
Odotukset eläintarhapäivälle olivat siis suuret, mutta loppujen lopuksi huomasin päätyneeni pahalta haisevaan eläintarhaan, odottamaan puolitoista tuntia että yksi näytillä oleva panda heräisi ja toteamaan, että oli liian aurinkoista, että pingviineitä olisi kiinnostanut lähteä hikoilemaan aitauksen ulkopuolelle. Aina ei voi siis voittaa. Tässä pari kuvaa kuitenkin kiitokseksi siitä, että jaksoitte lukea tämän antikliimaksitekstin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti