Sijainniltaan asunto on loistavalla paikalla ja viereisen ylämäenkin voi ottaa hyötyliikunnan kannalta. Miehen työbussipysäkki on viereisellä kadulla ja meillä on kaksi lähikauppaa niin lähellä, ettei siellä käydäkseen tarvitse edes takkia heittää päälle. Takittomuus ei tosin ole etu silloin, jos on tapana säilyttää asunnon avaimia sen taskussa, olen huomannut.
Keittiökulmauksemme on yllättävän toimiva induktioliesineen kaikkineen. Astioita ja ruoanlaittovälineitä siellä on aika niukasti, mutta mielikuvituksen avulla olemme onnistuneet ruokkimaan itsemme. Joinain iltoina olemme turvautuneet Marks & Spencerin valmisruokiin, mutta viikon aikana olen olen antanut tilaa myös mielikuvitukselle ja kokeillut erilaisia marinadeja. Jos jollakulla teistä on kiva kana- tai kalamarinadi tiedossa, jakakaa ihmeessä se minulle.
 |
| Kyllä, silmäsi eivät valehtele. Valmiin uuniruoankin voi näemmä pilata. |
 |
| Inkivääri-passionhedelmä-sitruuna-valkosipuli-marinadi |
Saattaa kuulostaa hölmöltä ilon aiheelta, mutta toisen kerran ulkomailla asuessani minulla on toimiva keittiö, jossa on liesituuletin eikä tarvitse pelätä ruokatarvikkeiden kimppuun käyviä torakoita. Nyt kun alkaa oikein muistelemaan aikaisempia keittiöitä, on niissä aina ollut jotain häiriötekijöitä. Torakoiden lisäksi on ollut toimimattomia jääkaappeja, ruokatuholaisia, fanaattisesti siivoukseen suhtautuvia kämppiksiä ja pienimpänä pahana ehkäpä pitää mainita liian lähellä kotia löytyvät ravintolat, joista noutoruuan hakeminen oli liian halpaa jo houkuttelevaa. Vielä ei Edinburghissa kulman takaa ole löytynyt täydellistä palak paneria valmistavaa intialaista ravintolaa, joten kotikeittiö pääsee tositoimiin.
Huomisille nyyttärikutsuille leivoimme yhdessä ehkä maailman epäterveellisimpiä suklaa-pähkinä-inkivääri-brownieita. Ne onnistuivat loistavasti ottaen huomioon, ettemme löytäneet edes kaikkia raaka-aineita, eikä meillä ollut mitta-astiaa. Jos innostutte kokeilemaan, Helsingin Sanomien sivulta löytyy ohje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti