Viiden minuutin lauttamatkan päässä Islaylta on Juran saari. Vaikka saaret ovat lähes kiinni toisissaan, ne näyttävät kovin erilaisilta. Juran pintaa peittää nummet ja turvemaa, eikä maaperä ole riittävän ravinteikas viljelysmaaksi. Juralla asuu vain pari sataa ihmistä, mutta saksanhirviä/punahirviä/isokauriita (mikä lienee vakiintunut suomenkielinen nimi näille?) siellä on asukkaisiin nähden kolmekymmenkertaisesti. Saaren itäreunaa pitkin kulkee yksi tie ja muun alueen voi saavuttaa vain patikoiden. Saarella on pieni kauppa, viskitislaamo ja joitakin palveluita turisteille.
Minulla oli mahdollisuus piipahtaa saarella pikaisesti. Kuurosateiden ja kiireen painaessa päälle käynti jäi vain pintaraapaisuksi, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Paikka oli aivan upea. Heinikoiden ja nummien peittämien ruskeiden kukkuloiden takana kohosivat mustat vuoret, joiden huiput olivat pilvien peitossa. Siellä täällä kasvavat havumetsät täplittivät saaren ruskea-vihreäksi tilkkutäkiksi. Vailla luonnollisia vihollisia elävät punahirvet laidunsivat ja tuijottivat epäilevästi tienposkeen pysähtynyttä autoamme.
Saarta luonnehditaan yhdeksi niistä harvoista jäljelle jääneistä paikoista tässä maassa, joissa voi kokea ympärillään villin ja puhtaan luonnon. Tuollaisessa paikassa haluaisin vain olla, nauttia hiljaisuudesta ja hengittää syvään.
Mielenkiintoinen knoppitieto Juran saaresta on se, että George Orwell kirjoitti romaanin Vuonna 1984 täällä saarella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti