Tuli nimittäin sattumoisin mieleen syyskuinen urheilutapahtuma, ylämaan kisat, jossa kävimme. Siellä paikallisen maatilan heinäpellolla koko kyläyhteisö urheili jos minkälaisissa mielen ja ruumiin kuntoa vaativissa harrasteissa. Vaikka päivän päätähtinä voimailivat perinteisesti kilttiin pukeutuneet miehet, valtaosa paikalla olleista urheilijoista oli kuitenkin lapsia ja nuoria. Pienimmät hyppivät pussijuoksua, vähän vanhempien hiotessa sitten astetta vakavamielisempien lajien parissa. Mutta miksi kerron tätä kaikkea? Siksi, että näinkin tervehenkisen koko perheen tapahtuman pääsponsorina toimivat viskitislaamot.
Koko yleisö joutui tahtomattaan Glenfiddichin ja Balblairin vaikutteille alttiiksi, ja tilanteen teki erityisen kiperäksi vielä alaikäisten suuri määrä tapahtumassa. Jos olisin ollut tiedostavampi EU-kansalainen, olisin tarkkaillut huolestuneena kuinka moni kisaajista tai yleisöstä korkkasi kentän laidalla pullon ja ratkesi ryyppäämään mainosten takia, mutta vielä kuukausi sitten en ollut riittävän valveutunut tähän. Ehkä mainonnan vaikutukset näkyvätkin vasta pidemmällä aikavälillä.
Alkoholimainonta on kyllä siitä jännä juttu, että sitä ei oikeastaan voi etukäteen tietää kuinka ideaalissa maailmassa me voisimmekaan elää, jos kukaan ei joisi alkoholia. Mutta koska pruukaan ajatella käytännönläheisesti ja vähän kyynisestikin, en usko että sellaista tilannetta ihan lähiaikoina tulee eteen. Siksipä lämpimästi kannatan tervehenkisen alkoholikulttuurin luomista, jossa kohtuus on kaunista ja ihmisten omaan arvostelukykyyn luotetaan. Kieltolailla ei ainakaan viime kierroksella ollut Suomen alkoholikulttuuria kehittävää vaikutusta, tuskin siis olisi nytkään.
Ensi viikolla lähdemme muuten turistimatkalle Islayn saarelle, savuisten viskien tislaamoihin. Itse en viskin poltteesta tai poltetun turpeen hajusta juurikaan perusta, mutta ehkäpä pääsen humaltumaan maisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti