Luokkaretkellä

Koulutusjärjestelmä ja opetussuunnitelma on todella herkullinen yhteiskunnan peili. Mikäli johonkin kulttuuriin ja yhteiskuntaan haluaa sukeltaa syvälle, koulu on siihen yksi parhaista paikoista. Se välittää nuorille kansalaisille arvot ja tavoitteet paremmin kuin mikään muu instituutio sen jälkeen.

Siksipä minulle oli erittäin viihdyttävää seurata oppilaita ja opettajia välillä vähän vapaamuotoisemmissa ympyröissä, kun osallistuin portugalilaisen koululuokan kolmepäiväiselle luokkaretkelle. Matkassa olevat oppilaat olivat 15-16 -vuotiaita ja matkakohteena oli maan pohjoisosien viiniviljelyalueet ja Porton kaupunki. Lienee turha alleviivata sitä tosiasiaa, että samanteemaista luokkaretkeä ei Suomessa todennäköisesti nähdä ihan lähitulevaisuudessa, mutta siksipä mukana olikin hauska olla.

 
Selvittyämme jalkapallolaulujen täyttämästä bussimatkasta ensimmäisen retkipäivänämme ohjelmassa oli tutustuminen portviinikellareihin. Kyseinen juoma on yksi niistä harvoista kuuluisista vientiartikkeleista, joita Portugalilla on, joten sen merkitys taloudelle on sen verran tärkeä, että oppilaidenkin on siitä hyvä tietää. Osallistuimme siis Ferreiran kellarikierrokselle, joka tyypillisesti päättyy portviinimaistiaisiin. Osa oppilaista väsyi kuuntelemaan oppaan juttuja ennen kuin kierros oli kunnolla päässyt edes alkamaan, toiset taas valittivat kun opas kertoi niin vähän portviinistä. Kierroksen päätyttyä ja viinit juotuaan osa oppilaista meni ulos tupakalle. Opettajilla ei täällä tunnu olevan kauheasti kiinnostusta puuttua oppilaiden tupakointiin, kaipa se on katsottu mahdottomaksi tehtäväksi, joten opettajat pistävät sitten tupakaksi yhdessä oppilaiden kanssa.

Jostakin syystä oppilaat pystyivät ostamaan tuliaisportviinit myymälästä ilman mitään ongelmaa. Opettajistakin yksi innostui ostamaan iltapullon kollegoilleen ja hersyvän naurun saattelemana sanoi oppilaille, että tämä korkataan sitten kun te olette menneet nukkumaan.

Ihailimme hetken aikaa vanhankaupungin rantaa, oppilaat pelasivat jalkapalloa, osa kahvitteli, osa otti oluet (jostakin syystä oppilaat eivät saisi ostaa olutta, mutta sitä on käytännössä vaikea valvoa). Sitten siirryimme viettämään iltaa majapaikkaamme.

Toinen matkapäivä alkoi varhain. Lähdimme ajamaan sumuisessa säässä Douro-jokea sisämaahan kohti viininviljelysalueita. Bussi luikerteli tunteja kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteillä toinen toistaan kauniimpien maisemien keskellä. Viiniköynnökset olivat penkereillä vielä ruskeina karahkoina, eikä luonto muutenkaan hellinyt vehreydellään. Sen lisäksi että täällä on vasta alkukevät, Portugali kärsii poikkeuksellisen kovasta kuivuudesta tällä hetkellä.

Suuntasimme Peso da Réguassa toimivalle viinitilalle, joka viinisesongin ulkopuolella pyörittää maatilamatkailubisnestä. Sain olla mukana kierroksella, jossa käytiin läpi viinin matka köynnöksestä pulloihin ja myyntiin. Valitettavasti opastus oli portugaliksi, joten kaikki kiinnostavat yksityiskohdat jäivät ymmärtämättä, mutta ehkäpä seuraavien kuvien avulla syntyy jokin mielikuva prosessista.

Taustan pengerretyn rinteen viiniköynnökset näyttävät maaliskuun alussa vielä pystyynkuolleilta talventörröttäjiltä.

Haaveilen joskus vielä pääseväni tallomaan viiniä, sillä huolimatta moderneista viininvalmistusympäristöistä, alle 10 000 litran/pullon erät poljetaan kyseisellä tilalla edelleen jaloin altaassa.

Ja viinikaupan kautta ulos kohti pullottamoa.

"Paineilmakorkittajan" tussahdellessa ja satojen pullojen kilistessä työsuojelu ei ilmeisesti edellytä minkäänlaisia kuulosuojaimia työntekijöille.

Viinitilavierailun jälkeen oppilaat simahtivat bussiin ja keräilivät voimia illan klassikkojalkapallomatsin katsomista varten. Benfica-FC Porto -ottelun odotus oli kuumentanut tunteita jo pitkin matkaa, mutta todellinen tunteidenpurkaus nähtiin siinä vaiheessa, kun oppilaat kuulivat, että illallisravintolassamme ei ole ollenkaan televisioita. Ehkä kyseinen moka voidaan laskea inhimilliseksi, mutta sen seurauksena francesinhoja syötiin radiokuulokkeet päässä ja ipodit pöydällä. Tästä syystä runsasmaalisen ottelu aikana muu ravintola saikin tuta moneen kertaan millainen ääni lähtee lähes 40:stä jalkapalloa seuraavasta teinistä.

Illallisella oppilaille ei taaskaan sallittu olutta ruokajuomaksi, ja mikäli joku yrittikin tilata, tuoppi siirtyi vikkelään opettajien pöytään tyhjennettäväksi.

Tällaiset retket ovat parhaimpien kokemusten joukossa täällä. Minulle kustannetaan koko matka ja yöpymiset ja tehtävänäni on vain hengata mukana ja jutella oppilaille englanniksi.