Noin 80 kilometriä Lissabonista pohjoiseen sijaitsee pieni ja idyllinen Óbidoksen kylä. Siellä keskiaikaisten linnoitusmuurien sisällä asustaa muutama tuhat asukasta jotka ovat keksineet valjastaa kylänsä kapeat kujat erilaisten vuosittaisten festivaalien näyttämöksi.
Maaliskuussa Óbidoksessa pidetään Kansainväliset Suklaafestivaalit. Neljänä peräkkäisenä viikonloppuna kylä kerää yhteensä noin 200 000 vierasta ihailemaan suklaaveistoksia ja maistelemaan oheistuotteita. En tosin ole ihan vakuuttunut siitä, mistä nimeen on nypätty tuo sana kansainvälinen. Pelkästään portugaliksi kirjoitettujen nettisivujen perusteella voisi päätellä, että turisteja ei kosiskella paikan päälle määräänsä enempää.
Koska meillä ei ole omaa autoa, vaati julkisten liikennevälineiden löytäminen hieman vaivannäköä. (Portugalin liikennekulttuurihan tuntuu pääsääntöisesti pyörivän hyvin pitkälle yksityisautoilun ympärillä.) Löysimme bussiyhteyden, joka 15 euron meno-paluun hintaan meni kätevästi Lissabonista suoraan linnanmuurien juurelle. En ole löytänyt Portugalista vielä Suomen Matkahuoltoa vastaavaa bussiliikenteen yhteen paikkaan kokoavaa järjestelmää, joten täällä pitää tietää yksityiset bussifirmat nimeltä, ja on osattava etsiä tarvittava tieto heidän kotisivuiltaan.
Pääsylippu festivaalialueelle maksoi 7 euroa. Mietin etukäteen, löytäisinkö paikan päältä myös Fazerin, tai muiden itselleni merkityksellisten suklaavalmistajien kojuja. Odotukseni kansainvälisten suklaafirmojen läsnäolosta oli... sanotaanko vahva. Loppujen lopuksi suurista valmistajista paikalla näytti olevan ainoastaan Nestle, joka täällä Portugalissa on jo valmiiksi melko vahva brändi yleisesti ottaen säälittävän heikoilla suklaamarkkinoilla. Tänä vuonna yhteistyökumppanina toimi Disneyland, joten festivaalialue näytti paikka paikoin enemmän lasten karkkiparatiisilta.
Festivaalit olivat kuitenkin käymisen arvoinen paikka. Nautin ilmapiiristä ja sympaattisesta kylästä. Maistelin muutamia suklaatuotteita, vaikka ne eivät aivan olleet sitä tasoa mitä odotin. Iltaa kohden sateinen sää väistyi, ja auringonlaskun aikaan taivas oli jo lähes pilvetön. Positiivisena yllätyksenä voin sanoa, että hintataso oli säilynyt inhimillisenä, eikä kadunvarret olleet täyttyneet rihkamakauppiaista tai muista oheisilmiöistä, joita kasvavien yleisötapahtumien ympärille yleensä tuntuu kertyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti