Ensimmäisen päivän tunnelmia

Ajattelin kirjoittaa jotakin hauskaa ja oivaltavaa tänne blogiin ensimmäisestä päivästäni Englannissa, mutta sormeni ovat kohmeessa ja aivoni jäässä. Väsymys ei edesauttane myöskään asiaa.

Huomenna pitäisi alkaa metsästää asuntoa ja kännykkäliittymää. Tänään kävimme vähän haistelemassa sunnuntaisen Oxfordin meininkiä. Lähikadun varressa oli monta vuokranvälitysfirmaa, jotka käynemme huomenna läpi. Wikipedian mukaan neljäsosa tämän kaupungin väestä on yliopistoväkeä, joista iso osa vielä ulkkareita, joten tarjontaa asunnoista luulisi riittävän. Ehkä vasta sitten kun vakituinen koti on löytynyt, mieli alkaa paremmin sopeutua ajatukseen, että täällä asutaan seuraavat 11 kuukautta.

Lämpötila on pyörinyt nollan molemmin puolin. Huomiseksi on luvattu sateita, jotka tulevat joko vetenä tai lumena. Onneksi tänään pilkisteli aurinko, sen kirkkaus teki suomalaissilmille hyvää. Kävimme pyörähtämässä keskustassa, joka on kävelymatkan päässä. Kaduilla oli elämää sunnuntainakin, kahvilat olivat auki ja muutamat kaupatkin. Ensisilmäyksellä Oxford näytti ihan hallittavissa olevalta sopivan pieneltä paikalta. Kauniita historiaa huokuvia vanhoja rakennuksia oli paljon, kuten sellaisiakin, joiden käyttö- ja asumiskelpoisuudesta en uskaltaisi mennä takuuseen. Usein nämä kuvaukset tosin sopivat samaan kohteeseen. Hytisimme viimassa toppatakit ja pitkät kalsarit yllämme samalla kun opiskelijanuorukaiset viilettivät collegepaidoissa ja shortseissa ohi.

Meidän viikkoasunto on mukava pieni kellariyksiö. Se on laitettu moderniksi ja meillä on seinässä pieni lämmitinkin. Odottamaani kokolattiamattoa ja kylpyammetta ei siis vielä tässä asunnossa ollut. Sisällä ei ole niin jäätävää kuin odotin, mutta silti kylmää ajatus suihkuun menemisestä.

Näissä tunnelmissa on aika painua pehkuihin ja katsoa mitä seuraava viikko tuo tullessaan.