Minulla on vielä vähän petraamista monen muun asian ohessa tuossa small talkin hallitsemisessa. Paikalliset käyttävät mitä kummallisempia sanontoja, joiden edessä jään sanattomaksi. Tällaista ongelmaa ei ollut Portugalissa asuessa, kun kaikki tasapäisesti puhuivat yhtä sekavaa englantia. Nyt huomaan, että minulta puuttuu vallan sellainen kulttuurisidonnainen taito valita tilanteisiin sopivat sanat.
Mutta otetaan nyt esimerkiksi turistikeskuksen myyjä, joka karttoja selatessani tokaisi: "Can I help you, or are you happy?" Mitä tuohon nyt voi vastata. Yes. No. Yes and yes. Please. Vai otetaanko suomalaisittain ihan vain "Yes you can help me though I feel myself quite happy, or can I recieve some help instead I'm happy, or do I have to be unhappy to be helped".
Hämmentäviin huudahduksiin kuuluu myös koiranulkoiluttajan, polkupyöräilijän ja kioskinmyyjän sanomana "Cheers, my love!" Se on jotenkin niin iholle tulevan tuttavallinen tokaisu, etten ole keksinyt siihen mitään lemmakasta vastausta.
Harjoitellen edetään...
2 kommenttia:
Mua aina hämmensi, kun yksi brittikaveri tavatessa kysyi 'Are you ok?' Mietin aina näytänkö siltä, että kaikki ei olisi ok. Ilmeisesti kysymys kuitenkin tarkoitti, että miten menee, mutta jotenkin joka kerta se pääsi yllättämään. Ajan kanssa varmaan oppii vastapuolen odottamat oikeat vastaukset kummallisiin kysymyksiin.
Joo, ihan samaan kiinnitin huomiota Portugalissa, ja aluksi aina hämmennyin siitä, olinko antanut ymmärtää että asiat ovat huonosti. Oon tehnyt täällä kyllä sellasia etikettiemämokia että naurattaa...
Lähetä kommentti