Kolmenkymmenen tunnin päästä lentokoneen pitäisi olla ilmassa ja meidän tavaroinemme siellä sisässä. Moni ystävä on viime päivien aikana lähettänyt viestejä ja kysynyt mikä fiilis ja jännittääkö. Päällimmäinen tunne on kuitenkin väsymys ja totaalinen nuutumus. Tänään haimme Itäkeskuksesta vielä viimeisiä puuttuvia asioita ja väsymys painoi niin, että lähdimme sieltä loppujen lopuksi neljä Riisifruttia ja kuusi Sisu-askia mukanamme. Silmät päässä seisoen ja zombiemaisessa koomassa palasimme kotiin toteamaan, että tämä paikka pitäisi siivota. En edes muista mitä Itiksestä piti alun perin hakea, mutta ilmeisesti ilman sitäkin elämä jatkuu.
Mutta että jännittääkö? En todellakaan tiedä. Kaikki viimeviikkoiset energiat ovat menneet muuttovalmisteluihin ja tämän viikonlopun sunnuntaihin tähdäten. Kun ei tiedä mihin on menossa, ei sitä kai osaa jännittääkään, ainakaan tiedostetusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti