(Niiden, jotka ovat menossa katsomaan Koozaa, kannattaa juonipaljastusten vuoksi lopettaa tämän bloggauksen lukeminen tähän.)
Olen aina haaveillut näkeväni jonkun maailman parhaimpiin kuuluvien sirkusten näytöksistä, ja tämä oli siinä mielessä unelmien täyttymys. Mutta luulen, että nyt kun siellä tuli käytyä, olen tainnut nähdä mitä halusin. Seuraavaksi sirkushuomioni kiinnittyy enemmän johonkin pienen ranskalaisen uuden sirkuksen tuotannon tähyilyyn...
Cirque du Soleilin näytökset ovat suuren rahan tuotantoja, jotka kiertävät ympäri maailmaa useiden eri kokoonpanojen toteuttamina. Toisaalta tämä luo varmasti tasaista laatua, mutta toisaalta esitykset ovat aika laskelmoidun viihteen tuntuisia. Loppujen lopuksi näkemäni esityskin oli kokoelma hyvin perinteisiä elementtejä. Musiikki, lavastus, puvustus ja käsikirjoitus olivat viimeisen päälle toteutettuja, ja kaikki klassiset sirkuksen elementit olivat läsnä eläimiä lukuunottamatta. Pellet naurattivat ja kolminkertaiseen solmuun taipuvat naiset järkyttivät, kun taas ilma-akrobaatit toivat jännitystä.
Lueskeltuani jälkikäteen esityksestä julkaistuja arvosteluja, oli hauska huomata, miten eri tavoin kriitikot esitykseen suhtautuivat. Joku ylisti mongolialaisen, ylitaipuvilla nivelillä varustetun naiskolmikon ryhmää sensuelliksi ja eroottiseksi veistoksellisuudeksi, joka hiveli silmää. Toisaalla kolmikon esiintyminen kuitattiin vain sanomalla, että kaikkihan tietävät tämän konseptin. Itselleni tuli mieleen vain ne raa'at kiinalaiset lasten sirkuskoulut, joiden kivuliaista pakkovenytyksistä taannoin oli lehdissä juttua. Yhtäällä kriitikko kehui musiikkia ja vahvoja naisartisteja, kun toisaalla arvostelu keskittyi epämääräiseen ulinaan, josta ei saanut mitään selvää. Mikäpä sitä jakaisikaan enemmän mielipiteitä kuin viihde.
Sydämeni kolahti kurkkuun siinä vaiheessa, kun trapetsitaiteilija tippui nuoraltaan, ponnahduslauta-akrobaatti ei osunutkaan olkapäille, tai kuolemanpyörässä kikkaillut esiintyjä kompastui hyppynaruunsa. Ajattelin niissä tilanteissa, että onko tässä mitään järkeä leikkiä hengellään, kun upeaa sirkusta voisi tehdä muullakin tapaa. Myöhemmin internettiä selailtuani minulla heräsi epäilys, josko osa näistä "epäonnistumisista" olisikin ollut käsikirjoitettuja. En tiedä kumpi minua enemmän ärsyttäisi, se että joku viihdyttää minua halvaantumisen uhalla, vai että tuollaista jännitystä lisätään tietentahtoen esitykseen.
Mutta kaikkineen Kooza oli mainio viihdepläjäys, joskaan se ei kuulu karismaattisimpiin ja ikimuistoisimpiin kulttuurikokemuksiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti