Kuluneet päivät ovat olleet aikamoista asuntorumbaa, ja välillä minun olisi tehnyt jo mieli heittää hanskat tiskiin, ostaa paluulento ja luovuttaa. Olemme käyneet parissa vastaremontoidussa kohteessa, jotka olisivat ominaisuuksiltaan olleet täydellisiä, mutta sijainniltaan eivät. Olen puolileikilläni todennut, että minusta jokaisen Oxfordiin muuttajan pitäisi päästä asumaan keskustaan harrypottermaisiin linnoihin ja vähintään 500 vuotta vanhoihin rakennuksiin. Silloin kestäisin ilomielin pienet puutteet asunnoissa ja koleuden, sillä tunnelma korvaisi ne mennen tullen.
Nyt vapaana olevat asunnot ovat kuitenkin usean mailin päässä keskustasta. Mietin itsekseni kuinka yksinäistä näissä lähiöissä olisi. Eilen kävimme katsomassa isoa asunnoiksi kunnostettua entistä mielisairaalakompleksia, joka ympäristöineen olisi ollut todella upea paikka asua, jos etäisyys keskustasta olisi ollut toinen. Niin kauan kuin minä olen täällä "vain puolisona", vailla mitään tähdellistä tekemistä, haluan ehdottomasti olla ihmisten ilmoilla lähellä mahdollisuuksia. Jos lähiöelämää kaipaan, voisin ihan hyvin palata Helsinkiin.
Oxford on ihanan pieni kaupunki ja koko keskusta on helposti jalan kuljettavissa. En haluaisi luopua hämäristä mukulakivikaduista, kirkonkellojen äänistä ja siitä tunnelmasta, joka illan pimetessä kaupungin keskiaikaisille kaduille laskeutuu. Keskustasta kulkee bussiyhteys Lontooseen jopa kymmenen minuutin välein, joten tarvittaessa sieltä pääsisi kätevästi pikavisiitille suurempaan kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti