Puitteet ovat täällä kunnossa. Opettajat ovat ystävällisiä ja oppilaat ihania. Päällimmäisenä ongelmana tuntuu kuitenkin olevan se, että en välillä käsitä miten täällä asioita organisoidaan ja milloin asioista sovitaan. Jään aina odottamaan aikatauluja ja jonkinlaista vaiheittaista ohjeistusta. Haluaisin tietää mitä tapahtuu ja koska, kirjoittaa kaiken muistiin kalenteriin ja opettaa tiettynä hetkenä ennalta sovitut asiat oppilaille. En kuitenkaan juuri koskaan tee mitään merkintöjä, sillä en kerta kaikkiaan saa selvää mitä minulta odotetaan tai mistä kaikesta ohimennen sovitaan.
Millaista arki sitten on?
Saapuessani viitisen viikkoa sitten koululle, minua pyydettiin valmistelemaan itsestäni koululle seinäposteri, jossa esittelisin itseni koulun oppilaille ja henkilökunnalle. Ohjaavien opettajien toiveena oli että vaihtaisin seinätaulun teemaa parin viikon välein ja esittelisin monipuolisesti Suomea ja sen kulttuuria. Minä tietenkin valmistin esityksen kahdessa viikossa, mietin jo etukäteen tuleviakin teemoja ja kirjoittelin Wordilla tekstejä. Asiaan ei kuitenkaan ole sen jälkeen kertaakaan palattu, enkä saanut oikein mitään vastausta, kun asiasta tiedustelin.
Tänään minun piti käsitykseni ja lukujärjestykseni mukaan päästä töistä klo 16.45. Ohjaava opettajani kuitenkin oli ajatellut, että jään vielä tunniksi auttamaan häntä eräässä projektissa. (Projekti-sanaa olen oppinut pelkäämään, sillä se tarkoittaa aina jotakin käsittämättömän epämääräistä tapahtumien ketjua.)
Menin siis oppitunnille, jossa luokka jaettiin kahtia. Toinen puolikas oli minun puolikkaani, vaikka yhdessä oli tarkoitus kulkea. (Tämä oli ensimmäinen epäselväksi jääneistä ohjeista.)
Seuraavaksi opettaja jakoi oppilaille muovihanskoja ja muovipusseja. Yritin kysellä mitä tapahtuu, ja vastaukseksi sain, että oppilaat keräävät muovia. (Minulta puuttui edelleenkin tiedot siitä, missä, mistä ja miksi oppilaat keräävät muovia, ja mitä minun oletetaan tekevän.)
Sitten siirryimme ulos ja oppilaat lähtivät kukin eri suuntaan. He alkoivat haalia koulun pihan roskiksista kierrätysmuovia keräyspusseihinsa. Alussa jaetut kaksi "ryhmää" eivät missään vaiheessa olleet ryhmiä. Seurasin kolmea oppilasta, kunnes huomasin kadottaneeni kaikki muut. Lopulta löysin heidät varastorakennukselta, johon oli kerätty valtava kasa keräysmuovia. Oppilaat tuntuivat menevän ja tulevan kukin omaan tahtiinsa samalla, kun minä seisoin tumput suorina pihamaalla ja pohdin itsekseni, että miten ihmeessä tässä taas kävi näin.
Oppitunneilla yleensäkin olen hyvin järjestelmällinen ja tunnollinen. Kun opettaja puhuu ja opettaa, yritän olla häiritsemättä häntä. Kuuntelen vuoroani odottaen luokan takaosassa ja tarkkailen milloin hän viestisi minulle, että nyt on sopiva hetki osallistua oppituntiin. Tämän seurauksena valtaosa oppitunneista menee minulta ohi suun, koska en koskaan tulkitse sopivan ajan tulleen.
Tällä viikolla olen ensimmäisen kerran havahtunut siihen tosiasiaan, että tähän sekasotkuun ei ole tulossa muutosta. Joko minun on vaihdettava toimintamallejani tai sitten minun on rautalangasta väännettävä latinoille suomalaisen järjestelmällisyyden logiikka. Meidän toimintatapamme eivät kertakaikkiaan vain kohtaa.
Onneksi Internet on täynnä kulttuurieroja selittäviä teorioita ja tekstejä. Helpottaa kummasti mieltä lukea teorioita siitä, että toimintamalleissa on kuin onkin eroavaisuuksia. Tänään olen erityisesti lueskellut aikakäsityksien eroista ja niiden vaikutuksista arkipäivän elämään. Tähän taulukkoon tiivistyy mielestäni hyvin oleellisesti monokronisten ja polykronisten ihmisten ero. Ei liene epäselvää kumpaan luokkaan itseni sijoitan.
 | ||||
| Lähde: http://www.csub.edu/TLC/options/resources/handouts/fac_dev/culturalbarries.html |
Loppuun on vielä laitettava linkki Youtubessa olevaan aikaa käsittelevään videoon, joka on minusta sekä mielenkiintoinen, että lohdullinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti