Sunnuntaiaamu on hyvä aloittaa sängynpohjalla pitkään makoillen. On sellainen olo, että tekisi mieli sulkea silmät ja korvat koko ulkomaailmalta ja tehdä jotain äärimmäisen tuttua ja turvallista tapaamatta yhtään uutta ihmistä ja törmäämättä mihinkään uuteen ilmiöön. Näinä hetkinä paras lepohetki olisi herätä Suomessa omasta sängystä, nähdä läheisiä ihmisiä, syödä tuttuja ruokia ja olla ihan vain normaali yhteiskunnan jäsen. Luksusta olisi voivotella yhdessä säätä, sytyttää kynttilöitä voittamaan pimeys tai ihan vain olla hiljaa.
Ehkä minua ei vain ole luotu niin sulavasti elämään expat-elämää kuin jotkut muut. Tai sitten tällaisia päiviä tulee kaikille. Tämä viikko on ollut poikkeuksellisesti täyteen buukattu erilaisilla tapahtumilla, uusien ihmisten tapaamisilla ja yllätysjuhlilla. Välillä minua esitellään kuin näyttelyeläintä, joka on tullut kaukaa eksoottisesta pohjoisesta. Puhun pyynnöstä vähän suomea ja kerron, ettei meillä ole aina pakkasta, lunta ja jäätä. Sitten toistan muutaman fraasin portugalin kieltä ääntämyksellä, joka saa paikalliset nauramaan. Lopun aikaa suukottelen kaikkia iloisesti hymyillen poskille tai maistelen perinteisiä ruokalajeja niitä kehuen. Uusien ihmisten tapaaminen sujuu lähes aina samalla kaavalla. Toisaalta täytyy myöntää, että olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulle halutaan suurella sydämellä ja loputtomalla vieraanvaraisuudella esitellä tämän maan kulttuuria, ruokia ja tapahtumia, mutta kun näistä tilaisuuksista täyttyy yksi viikko, on minunkin sietokykyni lähellä ylittyä.
"Oletko koskaan maistanut turskaa? Oletko kuullut turskasta? Turska on meidän kansalliskalamme ja se on suurimpia herkkujamme, me tuomme sitä Norjasta. Me teemme siitä ruokaa sadalla eri reseptillä, ja tänään tarjoamme sinulle yhtä perinteistä ja erityisen herkullista kermaista turskaa. Tykkääthän sinä turskasta? Haluathan sinä sitä syödä?"
Niin, no, mitä tuohon voi vastata? Vastausvaihtoehtojahan ei ole enempää kuin se yksi ja oikea. Olen asunut kaiken kaikkiaan seitsemän kuukautta tässä maassa, ja rehellisesti ottaen ihan muutaman kerran kuullut ihan saman mainoslauseen. Joka kerta kun turska mainitaan, voin pelata bingoa siitä, mitkä avainsanat tullaan mainitsemaan. Eihän turskassa mitään vikaa ole, mutta joskus tekisi mieli huutaa kadulle, että en kestä sitä haisevaa koppuraksi kuivattua ja suolattua harmaata kalaa, jota tuodaan Norjasta, liuotetaan maidossa päivätolkulla ja tarjotaan sadalla eri tavalla. Atlantti on muutaman kilometrin päässä, eikö sieltä voisi pyydystää tuoretta kalaa? Ja ei, kuivattu norjalainen turska ei kuulu niihin ensisijaisiin kalalajeihin, jota haluan täällä syödä.
Onneksi tänään on lepopäivä. Ajattelin hakea kaupasta jotain hyvää syötävää, kuoria muutaman hedelmän lautaselle ja katsella netistä illalla Tanssii tähtien kanssa -jakson. Sitä ennen terää voisi tehdä muutama skype-puhelu Suomeen ja pienet päiväunet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti