Hampaankolossa mehiläisvahaa

Tänään olen pääasiassa maannut sängyssä, kaivellut mehiläisvahaa hampaideni koloista ja surffannut internetissä. Olo on aivan hirveä, korvia karhii, poskionteloita turvottaa, kurkku on käheänä ja yleistila on kerrassaan kurja. Meillä on palanen hunajakennoa kaapissa, joten olen sieltä lohkaissut palasia ja syönyt siinä toivossa, että se tarjoaisi ihmeparantumisen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen siis maistanut ihan oikeaa kennohunajaa ja se maistuu hyvältä, mikäli purupinnalle jumittavia vahanpalasia ei lasketa mukaan.

Tämä päivä ei muutenkaan ole näyttänyt parhaita puoliaan. Ystävämme oli meillä viime yön, ja aamulla huomasimme, että hänen autonsa oli kadonnut kadun varrelta. Läheisestä myymälästä saimme selville, että pysäköinninvalvojat olivat vieneet sen pois. Etsimme tunnin paikkaa, johon se oli siirretty. Kävimme poliisiasemalla ja kyselimme ohikulkijoilta apua, kunnes löysimme sivukujalta yksityisen pysäköintivalvontafirman, jonka pihassa auto nökötti rengaslukolla varustettuna.

Valvontafirman mukaan kyseiselle paikalle ei olisi saanut pysäköidä, joten maksettavaksi tuli 30 euron sakko ja auton siirtokustannuksista firma veloitti vielä lisäksi 92 euroa. Harmitti kaverin puolesta, hän tuli vain kylään meille.