Portugalissa asuvat noin 40 apulaisopettajaa kokoontuivat eilen keskustelemaan käytännön asioista ja kokemuksistaan Lissaboniin. Koolla oli melko sekalainen seurakunta 20-30-vuotiaita ihmisiä, mm. turkkilaisia, espanjalaisia, italialaisia, liettualaisia ja brittejä. Minun lisäkseni suomalaisia, tai ylipäätään pohjoismaalaisia oli vain yksi, mutta oli sitäkin lohdullisempaa päästä keskustelemaan hänen kanssaan välillä aika huikeistakin eroista paikallisen ja suomalaisen koulukulttuurin välillä.
Minulle jäi sellainen mielikuva, että kuuluin projektin vanhimpiin osallistujiin, mikä sinänsä oli lohdullista kuunnellessani parikymppisten opettajaopiskelijoiden vuodatuksia kulttuurishokeista. Osa apulaisopettajista oli joutunut, tai päässyt, kouluihin, jossa sosiaaliset ongelmat ovat näkyvä osa jokapäiväistä arkea. Moni heistä tunsi olonsa melko avuttomaksi yrittäessään opettaa vieraalla kielellä ympäristössä, jossa kollegat koulussa ovat lähellä loppuunpalamista, oppilaita ei näy koulussa ja jos näkyy, heitä ei juuri kiinnosta opiskella, varsinkaan vieraita kieliä. Monissa kouluissa teiniraskaudet ovat todellinen ongelma ja monien koulupudokkaiden taustalla on vanhemmat, joiden mielestä koulunkäynti ei ole edes tarpeellista. Yksi kollegoistani kertoi oppilaasta, jonka vanhemmille 15 euron kuukausittainen metrolippu oli liikaa lapsen pitämiseksi koulussa. Syitä voi löytyä siis yhteiskunnan tuen puutteesta, asenneongelmista koulutuksen tarpeellisuutta kohtaan tai taloudellisista ongelmista. Ja pitää muistaa, että osa vanhimmista portugalilaisista on edelleen lukutaidottomia.
Jos olisin itse joutunut kohtaamaan noin isoja yhteiskunnallisia asioita kymmenen vuotta nuorempana, olisin todennäköisesti ahdistunut tai ainakin suhtautunut niihin kovin musta-valkoisella asenteella, valmiina voivottelemaan ja tuomaan reseptinomaisia parannusehdotuksia. Vaikka en nytkään kykene aina ymmärtämään yhteiskunnallisia taustoja enkä syy-seuraussuhteita, on elämänkokemus tuonut ainakin jotain viisautta ymmärtää asioiden monimutkaisuutta.
Eri koulujen välillä voi olla siis valtavan hurjat erot niin oppilasaineksen kuin opettajien ja puitteidenkin suhteen. Uskallankin jo sanoa, että minulla on käynyt valtavan hyvä tuuri kouluni suhteen, ainakin sen helppouden suhteen. Toisaalta, jos olisin päätynyt johonkin aiemmin kuvailemistani kouluista, olisin varmaan joutunut kohtaamaan asioita ja ilmiöitä, joista olisin oppinut aivan valtavasti. Ainakin kantapään kautta, jos en muuten.
Mutta mitkä asiat sitten tekevät kouluista niin erilaisia kuin Suomessa? Näiden kolmen viikon aikana olen luonut ensimmäisiä käsityksiäni syistä. Yhtenä päätekijänä näen tietenkin taloudellisen tilanteen, joka näkyy opettajien palkoissa, koulurakennusten kunnossa, oppilaiden kotitaustoissa ja oikeastaan kaikkialla. Työtilanne on huono ja koulutus ei takaa työtä.
Toinen merkittävä tekijä on varmasti se, että vasta viime vuosina opettajien koulutukseen ja "laatuvaatimuksiin" on alettu kiinnittää huomiota. Aiemmin opettajaksi ajauduttiin ja kukaan ei sitä oikein halunnut tehdä, joten opettajaksi pääsi lähes kuka vain. Seurauksena tästä koulut ovat täynnä vanhoja opettajia, joilla ei ole pätevyyttä tai koulutusta ammattiinsa. Kollegoiden vertaisarvioinneilla yritetään karsia pahimmat tapaukset pois opettajakunnasta, mutta samalla se aiheuttaa hallaa työyhteisöille. Opettajien on kerättävä itselleen valtakunnalliseen rekisteriin opetuspisteitä, joiden perusteella he voivat saada itseään enemmän miellyttävän sijoituskoulun. Koulut eivät siis voi palkata itse valitsemiaan opettajia, vaan opettajan on oltava valmis menemään mihin tahansa osaan maata, pariksi viikoksi tai vuodeksi, mikäli käsky niin käy.
Nuoria, vastavalmistuneita opettajia on työttöminä valtavat määrät, koska heille ei ole töitä. Ikäluokat pienenevät ja kouluja suljetaan. Rikkaat voivat ostaa lapsilleen paikan yksityiskouluista, muiden on tyytyminen julkiseen koulutukseen. Joitakin paikallisia tuttavia tämä kehityksen suunta huolestuttaa ja pelkona on siirtyminen kohti brasilialaistyyppistä eriarvoista yhteiskuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti