Tänään kävin tutustumassa pieneen 70 oppilaan yksityiskouluun Lissabonin keskustassa. Koulussa opetetaan neljää ensimmäistä luokkaa, eli 6-9-vuotiaita lapsia. Portugalissa englannin kielen opiskelu alkaa jo ensimmäiseltä luokalta, joten tästä syystä näinkin pienet lapset pystyvät jo vastaanottamaan enlanninkielisiä vieraita.
Kouluvierailu juontaa juurensa parin viikon takaisesta illallisesta, jolloin tapasin kyseisen koulun johtajan ja hän pyysi minut vierailulle heidän kouluunsa. Ilmeisesti suomalaisen opettajan "brändi" on niin vahva, että vierailukutsuja saa lähes pyytämättä joka paikkaan. Moni opettaja kysyy minulta, mikä on suomalaisen koulutusmenestyksen salaisuus, enkä oikeastaan osaa kovin tyhjentävästi vastata. Laadukas opettaja-aines, opettajien korkea koulutus, oppilasaineksen homogeenisyys... Mitä niitä kaikkea nyt onkaan väitetty osatekijöiksi. Tuntuu kuitenkin välillä tosi absurdilta edustaa täällä Suomea ja koulujärjestelmää.
Olen usein kritisoinut sitä, että ulkomailla rankinta on ehkä ainainen ulkopuolisuuden tunne ja ajatus siitä, että on erilainen ja kummallinen muukalainen, joka toimii oudosti ja puhuu hassuja. Tämä sama ilmiö on havaittavissa paikallisten oppilaiden kanssa, mutta koulussa "ulkopuolisuus" kääntyy usein voitoksi. Oppilailla loksahtaa suu jo valmiiksi auki kun he näkevät minut, ja järjestyshäiriöt loppuvat viimeistään siihen, kun kuulevat minun olevan Suomesta. "Eikö siihen kylmyyteen kuole?" kuului taas tänään oppilaiden suusta aidon ihmetyksen saattelemana.
Ensivaikutelma on helppo tehdä valokuvien avulla ja puhumalla oppilaille englantia. Vieraan kielen käyttäminen taittaa pahimmilta ja parhaimmilta kielinikkareilta terän pois, joten senkin vuoksi oppilaiden kanssa on helppo toimia. Näytän heille monesti kuvia arkipäivän elämästä, ja välillä oppilaat pääsevät jopa yllättämään minut kysymyksillään. "Mikä tuolla keskellä järveä on?" yksi oppilas kysyi nähdessään saaren. On mukava laajentaa näiden Atlantin rantojen lasten maailmankuvaa.
(Tässä vaiheessa haluan lähettää kiitokset kaikille ystäville ja tuttaville, joiden pihoilta, mökeiltä ja luonnonkauniilta paikoilta olen kuvia viime vuosina ottanut. Terveiset lähtevät mm. Vinkin metsäpiknikillä olleille, Suomussalmen järvimaisemiin, kummipojan synttäritalviriehassa ja mäenlaskussa mukana olleille, minulle tuttuun itähelsinkiläiseen kouluun ja lukuisille muillekin, jotka kuviin tavalla tai toisella liittyvät. Saatte jakaa tämän edustustaakan kanssani.)
Vierailu sujui koulussa ilmeisen hyvin, sillä tehdessäni lähtöä koulun johtaja yllätti minut pyytämällä sijaistamaan jouluun asti koulun englannin opettajaa. Ehdotus tuntui mielenkiintoiselta ja imartelevalta, mutta epäröin hetken. Miten ihmeessä voisin opettaa mitään tenaville, jotka osaavat jotakuinkin luetella numerot ja esitellä itsensä englanniksi. Meillä ei ole mitään yhteistä kieltä. No, jouluhan tulee pian, joten ei tässä kovin montaa tuntia ehdi sitä ennen pitääkään. Kaikkia hyviä opetusvinkkejä, leikkejä, pelejä ja nettisivuja otetaan englannin alkuopetukseen vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti