Ikeassa olo tuntui sen verran kodikkaalta, että päätimme ottaa koko rahan edestä ilon irti. Syötyämme lihapullat ja juotuamme puolukkamehut/viinit sekä tehtyämme ostokset suuntasimme Loja Suecaan. Mikä pettymys olikaan, kun sieltä ei löytynyt Maraboun suklaata tai Bilar-karkkeja! Minun oli tyytyminen saksalaiseen joulukalenterisuklaaseen, josta ei tullut kuin korkeintaan paha mieli. Minkälainen ruotsalainen kauppa se sellainen on, missä ei ole myynnissä edes Kallen Mätitahnaa?
Oikeastaan alkuperäinen syy lähteä Ikeaan oli pussilakanoiden ja "oikeiden" peittojen ostaminen. Olin lopen kyllästynyt petaamaan sängyn paikallisella hankalalla tavalla, eli tunkemaan suojalakanoita ja huopia kerroksittain joustinpatjan alle. Täällähän ei harrasteta petauspatjoja, kuten ei myöskään pussilakanoita, joten kaiken, minkä sängyssä haluaa pysyvän paikallaan, pitää sulloa patjan alle tai sängynlaitojen väliin. Minunlaiselle pyörijälle ei yksinkertaisesti sovi olla sullottuna taskuun, joka on suljettu kolmelta syrjältä.
Kiitos Ikean, meillä on nyt ihanat skandinaaviset peitot ja pussilakanat. Vanhoista villahuovista rakensin itselleni petauspatjan. En tiedä pitäisikö minun kärsiä huonoa omaatuntoa siitä, etten elä "maassa maan tavalla", mutta sallin itseni levätä mahdollisimman kotoisissa tunnelmissa.
Ikeasta tuli mieleeni, että kovin moneen suomalaiseen tuotteeseen en täällä Nokian puhelinten lisäksi ole törmännyt, mutta tällaisen löysin kaupan erityisruokavaliohyllystä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti