Sanattomaksi vetää tämä talvisää täällä blogissakin. Sataa ja ukkostaa. On märkää ja kosteaa. Kun töistä pääsee kotiin, ei oikein minnekään voi lähteä, kun aina sataa.
Tänään katselin pihan appelsiineja, ne ovat homehtuneet puuhun. Raukkaparat. Eikä yhtään parempi kohtalo ollut keittiön pöydällä olevilla oppilaiden antamilla ruusuillakaan. Jouduin heittämään ne pois, koska ne olivat homehtuneet niille sijoilleen. Niin siis tosiaan, eivät kuivuneet, eivät nuokahtaneet, mutta ihan vain homehtuneet.
Pyykit ovat olleet kuivamassa telineessä nyt kolmatta päivää. Vakaa toivoni ja uskoni on, että ne kuivuvat ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat kaapista.
Ja taas vessat tulvivat. Emme oikein tiedä mistä se johtuu. Onko kyse rankasta satamisesta vai siitä, että putket ovat tukossa. Täytyy myöntää, että pikkaisen kaipaan Suomen talvea.
No ei auta itku markkinoilla, sanoi mummo lumessa. Lähden tästä koululle pitämään esityksen Comenius-vieraille ympäri Eurooppaa, ja seuraamaan muutamat tunnit. Silmät luppaavat jo nyt. Haluaisin vain käpertyä peiton alle talviunille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti