Senhor vuokraisäntä oli jälleen piipahtanut asunnolla meidän poissaollessamme. Jotain perhanan tärkeää asiaa hänellä viikoittain tuntuu tänne olevan. Kämppis kertoi, että eteisaulan lattialle jättämämme kengät olivat senhor vuokraisäntää häirinneet. Voisi herkästi kuvitella, että koska maksamme tästä asunnosta vuokran, voisimme asettaa kenkämme ihan mihin haluamme, mutta suomalaiselle eteiskäytännölle ja kenkien riisumiselle kotiin saavuttaessa ei näytä riittävän täällä ymmärrystä. Kengät joko pidetään jalassa tai sitten sullotaan vaatekaappeihin, mutta eteisen lattialla niitä ei kuulu säilyttää.
Päätin mielenosoituksellisesti heittää kaikki kenkäni oman huoneeni nurkkaan ja tyhjensin eteisen laatikoista tavarani. En tiedä aukeaako tämä tulinen tunteenpurkaukseni senhor vuokraisännälle, mutta eipä tarvitse vastedes minun eteisenkäyttöasteestani nähdä vaivaa. Kuivattelen sateessa kastuneet kengät sitten omassa huoneessani ja puran ärtymykseni tänne blogiin.
Mutta jotta eteisestä johtuva paha tuuleni ei tarttuisi teihin, rakkaat lukijat, minun täytyy kertoa myös hyviä uutisia. Olin tänään illallisella, jolla ei ollut tarjolla turskaa. Ruokaa oli taas paljon, ja neljännen ja viidennen jälkiruoan jouduin jättämään väliin, mutta mikä ilahduttavinta, turskaa ei ollut. Päätin tästä innostuneena testata uudenlaista lähestymistapaa ruokakeskusteluissa ja rehellisesti kerroin, että tuore kala menee kuivatun turskan edelle. Tämä ei tosin osoittautunut kovin hedelmälliseksi katsantokannaksi, sillä tälle käsittämättömälle aivopierulle löytyi paikallisilta heti selitys. En ollut ilmeisesti vain saanut hyvää turskaa, sillä, kuten osa lukijoista saattaa jo tietää, turskaa voidaan valmistaa sadalla ja yhdellä eri tavalla. Kyllä viimeistään se sadas ja ensimmäinen turskaresepti minuunkin siis uppoaa. Sitä päivää odotellessa taidan ottaa vähän unta palloon ja kerätä voimia uuteen viikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti