Perjantai-iltana minulle (tai oikeastaan meille molemmille) järjestettiin koulussa tervetulotilaisuus. Illan ohjelma pidettiin viimeiseen asti yllätyksenä ja täytyy sanoa, että olin melko hämmentynyt jälleen kerran siitä, miten täällä koulussa toimitaan.
Yllätyksiä on siis tullut suuntaan jos toiseenkin. Vaikka välillä kritisoinkin joitakin paikallisen koulukulttuurin toimintamalleja, täytyy kouluni kunniaksi kuitenkin sanoa, että on siellä paljon aivan mahdottoman hyvääkin. Niinkuin tämä ilta. Lienee sanomattakin selvää, että suomalaisessa peruskoulussa tämä ei olisi toteutettavissa.
Ilta alkoi yhdeksältä, jolloin paikalle saapui opettamieni luokkien oppilaita, heidän vanhempiaan, koulun opettajia ja johtaja. Alussa pidettiin pitkä esitelmä apulaisopettajan työnkuvasta ja mahdollisesti myös monesta muusta asiasta, mutta en siitä kovin paljoa ymmärtänyt, sillä kaikki puhuttiin portugaliksi.
Tämän jälkeen oppilaat olivat valmistelleet Suomen maantieteestä ja kulttuurista esitelmän. He kertoivat esimerkiksi suomalaisesta joulunvietosta ja elämästä kylmässä pohjolassa. Esitelmä oli melko sympaattinen. En aivan kaikkea sisällöstä ymmärtänyt, mutta paljon he olivat vaivaa nähneet tutustuessaan taustoihin ja etsiessään tietoa heille täysin vieraasta maasta.
Seuraavaksi oli vuorossa kakku- ja portviinitarjoilu. Oppilaat eivät luonnollisestikaan portviiniä saaneet juoda, mutta kenellekään ei tullut mieleenkään moralisoida tilaisuuden vaikutuksesta nuorison alkoholikäyttäytymiseen, eikä kukaan käynyt salaa pullon suusta naukkuja ottamassa. Vapaamuotoisen kakuttelun jälkeen palasimme takaisin paikoillemme ja alkoi oppilaiden musiikkiesitykset, jonka jälkeen pidettiin taas vähän puheita, sain kiittää illasta kaikkia ja lopulta oppilaat toivat minulle yksitellen ruusut.
Koko kolmetuntinen ilta hämmensi minua kovasti, sillä minulla ei ollut entuudestaan minkäänlaista toimintamallia tällaiseen tilaisuuteen. Opettajien ja oppilaiden roolit olivat täysin erilaiset kuin oppitunnilla ja välitön ilmapiiri näkyi halailuina ja poskisuudelmina. Tilaisuus loppui viittätoista minuuttia vaille puoliyö, eli samaan aikaan kuin koulun viimeiset oppitunnit muutenkin. Lähdimme sateessa takaisin kotiin, mukanani sylillinen ruusuja ja paljon kulttuurillista sulateltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti