Tänään töistä lähtiessäni taivas repesi. Vettä tuli aivan valtavasti ja kadut lainehtivat pieninä ojina. Tätä se talvi täällä kai on. Päivä päivältä kylmeneviä päiviä ja loputonta sadetta Atlantilta. Tuuli puhaltaa puuskissa niin, että sateenvarjo meinaa lähteä käsistä. Katujen varret ovat täynnä sateenvarjojen raatoja. Pahinta kuitenkin on koleus. Ihan kuin ihon pinnalla olisi jatkuvasti nihkeä kerros vesihöyryä.
Illan jo pimennyttyä ja kotiin saavuttuamme naapurit alkoivat viskoa kiviaidan yli ämpäritolkulla vettä meidän ruusupuskien päälle. Ihmettelimme mistä oli kyse. Vettä satoi kaatamalla ja melkein ehti herätä epäilys siitä, että heillä on vuorostaan likavesikaivo tukkeutunut ja paskavedet lennätetään meidän iloksemme. Kun olimme tovin vakoillet touhua pimeästä keittiöstä, oli pakko avata ikkuna ja huikata naapureille mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu. Onneksi naapurit olivat englanninkielentaitoisia ja selvittivät, että heidän kotinsa tulvii. Kysyivät kohteliaasti luvan jälkikäteen tälle vedenheitolle. Eipä siinä tilanteessa tule mieleen kieltää, katsotaan kukkapenkkivahinkojen määrä ja laatu sitten päivänpaisteella. Toivottavasti samainen vesi ei tulvi meidän lattioillemme.
Tekisi mieli lähteä johonkin täksi illaksi, mutta muita vaihtoehtoja ei oikein ole kuin taksimatkan päässä olevat suunnattoman iso ja mahtipontinen ostoskeskus. Se on käsittämättömän persoonaton kaikessa loistokkuudessaan, mutta valitettavasti joskus ainoa paikka mihin keksii tällaisella säällä lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti