5-vuotiaiden luku-ja kirjoitustaidottomien portugalilaislasten englanninopetus ei ole pedagogisella ykkösosaamisalueellani, mutta selvisin tänään hengissä! Hieman vanhempien lasten kanssa olin huomattavasti luottavaisemmin mielin ja suomalaisuuteni liitettiin tänään ihan uusia auktoriteetin osa-alueita. Lapset nimittäin janosivat vahvistusta sille, että näyttämäni upeat studiokuvat joulupukista Lapissa olivat nyt sen "oikean" joulupukin kuvia. Taisivat raukkaparat olleet menettäneet osan joulupukkiuskostaan julmassa maailmassa, enkä oikein tiennyt teenkö karhunpalveluksen jos toisin väitän.
Pääsin myös nauttimaan paikallisesta kouluruuasta käpertyneenä mini-ihmisten ruokapöydän ääreen. Olo oli kuin suurennusjuomaa juoneella Liisalla Ihmemaassa litkiessäni kanaliemessä uivia minuuttimakaroneja ja popsiessani spaghettia jauhelihamurekkeen kanssa. Kouluruoka taitaa olla kaikkialla samanlaista.
Päiväni piti sisällään kolme 60 minuutin oppituntia ja siinä välissä oli 90 minuutin ruokatunti. Nykyään päivän katkaiseviin ruokatunteihin alkaa jo sopeutua, pitää vain ohjelmoida oma päivä syömisien mukaan. Tuntienkaan tauot työpäivän aikana eivät tunnu yhtä epäreiluilta kuin ne tuntuisivat suomalaisessa koulussa. Suomessa yksi 45 minuutin hyppytunti tuntuu kasvattavan työaikaa lohduttoman paljon, täällä se luokiteltaisiin aivan liian lyhyeksi ajaksi tehdä mitään järkevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti