Floripa - vihreää, sinistä, ja ongelmallista vessapaperia

Ensikosketus Floripaan syntyi lentokoneen ikkunasta. Yllätyin oikeastaan vain siitä, kuinka jyrkkiä korkeuseroja saarelta löytyy. Saaren keskiosat ovat vehreän kasvillisuuden peittämiä kukkuloita ja pieniä  asutuskeskuksia löytyy sieltä täältä. Jos nousee vähänkin korkeammalle paikalle, voi ihailla silmänkantamattomiin jatkuvaa Atlanttia. Oikeastaan mitään muuta en saaresta vielä tiedä. Vihreää on paljon, ja sinistä.

Meillä oli kahden hengen vastaanottokomitea lentokentällä vastassa, eikä sen jälkeen ole tarvinnutkaan huolehtia juuri mistään. Oli aivan ihanaa, kun ei tarvinnut väsyneenä etsiä hotellia, lounaspaikkaa tai kahviloita. Päivän aikana saimme vastauksia myös kymmeniin tyhmiin kysymyksiin sen sijaan, että kaikki olisi pitänyt opetella kantapään kautta. Konkreettisia turvallisuusvinkkejäkin tuli roppakaupalla ja näin alkuun on parempi niitä noudattaa, ennen kuin tilannetaju kehittyy. Ehdottomasti päivän suurin kulttuurikriisi on kuitenkin ollut se, että käytettyä vessapaperia ei saa heittää pönttöön. Miten tällaisesta selkäytimeen tallentuneesta toimintamallista pääsee eroon?