Tuontikynsilakkaa ja muuta kallista

"Tiedän paikan kamalan, manikyyrin Floripan, siellä kynsinauhat revitään, sormenpäät vain jätetään. Siell on kaksi tätiä..."

Olin tänään manikyyrissä. Edellisen kerran kun aihetta käsittelin täällä blogissa, melkein vannoin, etten mene enää uudestaan sillä olin varma, että lähdin sieltä hivit, hepatiitit sun muut veriteitse tarttuvat taudit mukanani. Teemalaulunani olikin muutaman päivän yllä näkyvä rallatus, jota joskus ala-asteella hammashoitajista laulettiin. Mutta lakka lohkeaa ja aika kultaa muistot, joten turhamaisuus voitti jälleen kerran.

Manikyyri on päässyt jopa postimerkkiin! Siinä on leikattu irti jo vähän muutakin kuin kynsinauhat :P

Mutta tämä siis vain aasinsiltana itse aiheeseeni, nimittäin (tuonti)tavaroiden tolkuttoman korkeaan hintaan täällä! Jos olisin ollut viisaampi, olisin tuonut Suomesta tullessani tarpeeksi lempikosmetiikkaa, hiustenhoitoaineita, deodoranttia ym., sillä vasta tänne tultuani tajusin, että kaikki kansainväliset tuotemerkit ovat aivan järkyttävän hintaisia. Onneksi melkein kaikki tarvittava elektroniikka on mukana, sillä sen ostaminen täältä vasta olisi hölmöä. Hinnat ovat järjestään kaksin-kolminkertaisia. Edullista täällä on työ ja brasilialaiset raaka-aineet sekä tuotteet.

Sain alennusta manikyyristä, kun pyysin jättämään kynsinauhani leikkaamatta ja maksoin kynsienhuoltotyöstä lopulta 12 realia. Mielenkiintoista hinnoittelussa oli se, että mikäli halusin, että kynteni lakattaisiin tuontikynsilakalla, hintaan oltaisiin lisätty ylimääräiset 8 realia. Pari millilitraa ulkomaista kynsilakkaa melkein siis tuplasi hinnan. Työ itsessään ei maksanut juuri mitään, enkä ymmärrä miten paikallisilla duunaripalkoilla tullaan toimeen. Ainakaan niillä ei osteta mitään tuontitavaraa. 

Miksi tuontitavara sitten on niin kallista? Syitä lienee useita, kuten korkea verotus, tiukat turvatoimet, suuret kuljetuskustannukset, infrastruktuurin vajavuus ja ylipäätänsäkin se, että maahantuonnista on tehty äärimmäisen hankalaa. The Economist -lehti kirjoittaa aiheesta tarkemmin täällä. Kiinnostava kirjoitus kommenttiosioineen aiheesta löytyy myös täältä. Kaiken kaikkiaan Brasiliaa kai "vaivaa" lähinnä palvelujen ja tuotannon tehottomuus. Käytin sitaatteja sen vuoksi, että minusta on turhauttavaa huomata tarkastelevani asioita vain tehokkuusnäkökulmasta. Toisaalta kuusi myyjää seisoskelemassa pienessä kaupassa tuntuu joskus vähän liioitellulta, mutta ehkä se tuo sosiaalista pääomaa, ellei varsinaisesti täytä kassaa realeilla.