Vertailemme keskenämme vähän salaa Portugalia ja Brasiliaa. Tiedän, etteivät maat ole verrattavissa keskenään, mutta minkäs sille voi, että yhteinen kieli, Atlantin läheisyys ja yhteinen historia tekevät maista herkullisen vertailuparin. Koitamme toki kohteliaisuussyistä välttää kovin kovaäänistä vertailua, sillä tiedämme, että portugalilaisten mielestä brasilialaiset ovat äänekästä ja rasittavaa porukkaa, kun taas brasilialaisten mielestä portugalilaiset ovat vähän simppeleitä ja tylsiä. Koita siinä sitten olla joviaali molemmille, ja vielä jotakuinkin kohteliaasti. On siis parasta olla vertailematta julkisesti (paitsi täällä blogissa. höhhöh).
Brasilian portugali on vähän kuin riikinruotsia. Pehmeämpää, melodisempaa ja eri tavalla lausuttua kuin meren itärannalla. Tänään eksyin kummallisten tapahtumien kautta yliopistolle kielikurssille ja jostain syystä olin jossain tasoryhmässä neljäsataaviisi, joka oli neljäsataaneljä pykälää liian vaikea ja käytännössä kävin vain sanomassa Sou finlandesa, não fala portuguese. Opettaja oli hauska ja nautin erityisesti hänen loistavasta brasilialaisesta aksentista, jossa kaikitsien sanoitsien peräätsiin tuleetsii tsii. Loistoesimerkki oli lause, jossa oli sanat silta (ponte), osa (parte), manner (continente) ja yö (noite) ja lause kuulosti jotakuinkin loputtomalta tsitsittelyltä: pontsi-partsi-continentsi-noitsi.
Ruoka täällä on vähän maukkaampaa kuin Portugalissa, vaikka raaka-aineet ovat pitkälti samat. Ei ruoka Portugalissakaan pahaa ollut, mutta omanlaistaan ja vaati vähän makunystyröiden totuttelua. Lounasravintoloissa on täällä yleisesti käytössä nerokas kilohinnoittelu. Seisovasta pöydästä voit lastata mitä mieli tekee, ja kassalla lautanen punnitaan.
Aika pinnallisia ovat vertailut neljän päivän oleskelun jälkeen, mutta luotan siihen, että aistit ovat terävimmillään pari viikkoa maahanmuuton jälkeen. Sen jälkeen alkaa tottua, turtua ja sokeutua kiinnostaville pikku yksityiskohdille. Palaan aiheeseen varmasti myöhemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti