Adapterin adapteri ja sähköiset värinät

Syvästä mudasta minä nousin ja sosiaalimedian kautta aloin etsimään aktiviteetteja. Nyt alkaa olemaan jo paremmat tunnelmat, ja odotukset viikonvaihteelle ovat korkealla, joten toivoa floripalaistumisellekin vielä on.

Sellainen asia tuli mieleen, että matkustettaessa niihin maihin, joissa tarvitsee adapteria, kannattaa aina ottaa mukaan suomalainen usean pistorasian jatkojohto, jolloin selviää yhdellä adapterilla. Ai mistäkö tämä tuli mieleen? No siitä, että tällä kertaa emme jatkojohtoa ottaneet, kun valokuvien perusteella pistorasiat näyttivät niin kovin tutuilta.

Vasta paikan päällä tajusimme, että täällä on tehty jokunen vuosi sitten jokin pistorasiastandardien uusiminen, jonka johdosta en ole löytänyt täältä oikein mitään logiikkaa siitä, millaisia pistorasioita missäkin on. Leuhkimalla sen enempää syvällisellä sähköopin hallinnallani totean vain, että pistorasit ovat useimmiten vääränlaisia. Ne ovat joko vääränmuotoisia tai niissä on vääränkokoiset reijät.

Lisäksi näyttää siltä, että talosta, rakennusvuodesta ja kaupungista riippuen (eli melko satunnaisesti) täällä on  käytössä sekä 110V että 220V pistorasioita. Tämän lisäksi seinässä voi olla pieniä pyöreitä reikiä, litteitä reikiä, näiden yhdistelmiä, syviä koloja tai oikeastaan mitä vain, joista jokaiseen pitää kehitellä omat vippaskonstinsa. Meidän pelastuksemme on ollut Norjasta saatu adapteripalapeli, josta voi rakentaa peräkkäin liitettynä erilaisia yhdistelmiä. Toinen adapteri taasen on muotoiltu puukolla sopimaan brittiadapteriin, jota kautta saimme sitten vähän jykevämmätkin pistokkeet lopulta sähköverkkoon. Näiden viritelmien jälkeen tietokonetta on kiva latailla kun sellainen tasainen sähkönrätinä rytmittää näppäinääniä.

Onneksi edes Lumian laturit menevät kapeisiinkin pistorasioihin melko helposti, vaikka pikkuisen keskimääräistä enemmän voimankäyttöä siihenkin vaaditaan.