Meillä viimeinen kymppi on paukahtanut käyntiin melkein yhtä kovaa, kuin täällä kadunpientareille autoista heiteltävät ilotulitteet. Heinäkuu päästään siis jo aloittelemaan jalat tiukasti Suomen kamaralla, joten täältä tullaan ihan pian reittiä Florianópolis - Rio de Janeiro - Amsterdam - Helsinki.
Eilen Brasiliassa oli Corpus Christi -niminen juhlapyhä, eli jonkinlainen ehtoollisen juhla, jota myös yleisenä vapaapäivänä pidetään. Päivä meni mieheni työkavereiden kanssa ostereista syödessä, tainha-kalaa grillatessa ja kolmen ihmisen syntymäpäiviä juhliessa. Nyt on kuulemma tainha-kalan sesonki, joten sitä katettiin pöytään kera riisin ja pirãon, joka on jonkinlaista maniokkijauholla suurustettua, usein kalanmakuista, kastiketta. Palanpainikkeeksi oli tietenkin valikoima eri makuisia cachaça-sokeriruokoviinoja.
 |
 |
Eilinen grillailu olikin varmaan lähin juhannusta muistuttava tapahtuma täällä päässä. Hytisimme koko porukka reilun 10 asteen koleudessa takit päällä koko päivän. Tainha-grillailuun käytetty Corpus Christi kostautui sitten tänään, kun mieheni piti täyspitkän työpäivän juhannusaaton kunniaksi ja minä palasin taas tappamaan aikaa pikkukylämme talvihorroksen keskelle.
Rio de Janeiron reissun jälkeen olen ollut kuitenkin poikkeuksellisen hyvällä tuulella ja elän vieläkin sillä energialla, jota Sokeritoppavuoresta sain louhittua. En tiedä yllätinkö tänään enemmän itseni vai mieheni, kun tuijotin täydet neljä ja puoli tuntia jalkapalloa televisiosta. Tein jopa taustatyöt kunnolla ja yritin löytää jokaisesta ottelusta jotain mielenkiintoista, joka tekisi katsomisesta edes eineen mielekkäämpää. Viimeisessä Honduras-Ecuador -ottelussa syyt tosin olivat melko epäurheilijamaiset. Tarkkailin vain kuinka väkivaltaisiksi pelaajat yltyvät ja kuka potkii nilkoille eniten. Tällaiseksi kuukaudet Brasiliassa ja Portugalissa ovat minut muuttaneet.
Nyt nukkumaan. Talvi Floripassa on virallisestikin alkanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti