Kuluneella viikolla olen ihan tosissani miettinyt, pitäisikö rakentaa arkki. Vedenpaisumus Santa Catarinan osavaltiossa on ollut sitä luokkaa, että olen ollut kiitollinen, että asumme kolmannessa kerroksessa. Paikallislehdestä katselin valokuvia, joissa kahlattiin polvia myöten tulvavedessä. Sääennuste on luvannut vuorotellen sadetta ja ukkosta, voimakkaana tai heikkona. Edellisestä auringon esiintulosta on niin pitkä aika, etten edes muista ajankohtaa. Viime yönä heräsimme ensin ikkunoita hakkaavaan myrskytuuleen ja aamuyöllä vielä uudestaan moottorisahan pärinään. Puita kaatuili ja kattopeltejä lenteli, kun syysmyrsky raastoi Floripaa. Vaikka kurja sää on vanginnut meidät sisätiloihin, onneksi syysmyrskyistä voi löytää jotain hyvääkin: Olen suuri ukonilman ystävä ja vaikka en sateesta niin välitä, kunnon salamointi pelastaa päivän kuin päivän.
Sää täällä muistuttaa Suomen marraskuuta. Märästä asfaltista heijastuvat katulamput ja tuulessa hakkaavat oksat ovat saaneet meidät monena iltana toteamaan kuin yhdestä suusta kuinka syksyistä täällä on. Katukiveyksille liiskautuneet märät ja puoliksi mädäntyneet palmunlehvät ovat aivan yhtä niljakkaita kuin vaahteranlehdet Suomen syksyssä. En ole koskaan kokenut näin syksyistä kesäkuuta ja se alkaa olla jo kaikessa absurdiudessaan hauskaa. Kolmisen viikkoa enää ja pääsemme hyppäämään suoraan Suomen suveen. Jet lagi saattaa vaivata pari viikkoa, mutta se tarkoittaa vain sitä, että meistä saa hyvää jalkapallonkatseluseuraa yömyöhään!
Ensi viikolla alkavat jalkapallokisat ovatkin niitä harvoja asioita jotka ovat tuoneet väriä tämän viikon harmauteen. On vaikea löytää kauppaa, autoa tai kahvilaa jota ei oltaisi koristeltu kelta-vihrein värein. Ilotulitteet ja paukkupommit lentelevät kaduilla yötä päivää ja saapuvasta talvesta huolimatta täällä on ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. En taida olla koskaan ollut näin innostunut jalkapallosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti