Rio de Janeiro, osa 4: F*ck Fifa! Mielenosoituksia ja poliiseja.

Torstaisen turistikierroksemme alkupuoliskolla olimme saaneet nähdä kiiltokuvamaisen kauniita nähtävyyksiä ja pääasiassa iloisen ja jalkapallokisoja odottavan kaupungin kasvot, mutta ydinkeskustaan saapuessamme näimme viimeiset rippeet Fifa-vastaisesta mielenosoituksesta. Teitä oli suljettu ja Lapan kaupunginosassa parveili vielä sotilas- ja mellakkapoliiseja sekä kaasunaamarein ja kypärin varustautuneita toimittajia, jotka välittivät tuoreet uutiskuvat mielenosoituksista maailmalle. Vaikka illan aloitusmatsi pelattiin satojen kilometrien päässä São Paulossa, media tuntui olevan Riossa ja vielä tarkemmin Copacabanalla. Näin taitaa olla lähes aina, ja siksi kai kansainvälinen mielikuva Brasiliasta on hyvin Rio-keskeinen. Tämä on varmasti yksi syy miksi mielenosoituksetkin kannattaa järjestää Riossa.

Brasilia on monien ristiriitaisuuksien maa, ja jotkut aiheet nousevat herkästi pintaan etenkin näin suurtapahtuman aikaan. Yksi jatkuvasti esiinnouseva teema on kansalaisten luottamuspula päätöksentekijöihin ja vallankäyttäjiin. Kun täällä protestoidaan Fifaa vastaan, kyseessä on tulkintani mukaan paljon laajempi yhteiskunnallinen ilmiö kuin vain jalkapallojärjestön vastustaminen. Jalkapallokisojen protestoiminen kumpuaa syvältä kansan yleisestä tyytymättömyydestä. Kun vihdoin koko maailma katsoo tänne, epäkohdat halutaan tuoda julki. Jalkapallo lajina on rakas brasilialaisille, joten pelin sijaan pahaa edustaa Fifa.

Fifaa vastustavat mielenosoitukset ansaitsevat oman blogipostauksensa sillä yhteiskunnallisesti ilmiö on mielenkiintoinen. Fifa on voittoa tavoitteleva organisaatio ja kisojen järjestämiseen menee Brasilialta rahaa aivan valtavasti. Samaan aikaan miljoonat ihmiset asuvat hökkelikylissä joissa ei ole viemäröintiä tai joihin ei tule puhdasta vettä. Julkiset koulut ovat paikka paikoin ala-arvoisia ja julkisista sairaaloista puuttuu jopa perusvälineistö, jolla taattaisiin toimiva sairaanhoito niille, joilla ei ole varaa yksityissairaaloihin ja vakuutuksiin.

Peruspalveluiden puuttellisuuden lisäksi brasilialaiset turhautuvat, kun he eivät saa tietoa miten heidän verovaransa käytetään, sillä hallinnon avoimuus ei näytä olevan täällä kansantalouden ylläpitämisen peruspilareita. Kun rahankäyttö ei ole läpinäkyvää eikä kansa ole kovin korkeasti koulutettua saati lukutaitoista, syntyy tilanne, jossa ihmiset voivat vain spekuloida mihin raha hukkuu ja luonnollisesti tilanne menee siihen, että poliitikoista tehdään syyllisiä. On siis vaikea sanoa, onko virkamieskoneisto täällä todellakin niin korruptoitunutta ja omiin taskuihinsa varastavaa mitä yleinen mielipide viestii, vai tuntuuko ihmisistä vain siltä, kun taloudesta ei puhuta avoimesti.

Jalkapallon MM-kisoihin liittyvät teemat ovat synnyttäneet paljon kritiikkiä, sillä kisoihin kulutettu raha on tuntunut välillä aivan kohtuuttomalta ja moni syyttää kuluista erityisesti Fifaa ja sen vaatimuksia, mutta myös hallitus ja presidentti saa osansa syytöksistä. Ihmisten oikeustajuun ei mahdu esimerkiksi se, että keskelle Amazonin sademetsää rakennetaan Portugalista laivalla tuoduista elementeistä jalkapallostadion kaupunkiin, jonne ei ole kunnon tieliikenneyhteyksiä, jossa paras joukkue pelaa nelosdivarissa, jossa trooppinen aurinko sulattaa istuinpenkit ja kaiken lisäksi stadionia käytetään vain neljässä ottelussa. Kaiken tämän hintana on kolme ihmishenkeä, 300 miljoonaa dollaria ja hehtaareittain tuhoutunutta sademetsää.

Suosittelen katsomaan melko tarkoitushakuisen, mutta mutkiaoikovan hauskan Youtube-pätkän aiheesta:

Brasiliassa siis protestoidaan ja tullaan todennäköisesti kisojen edetessäkin protestoimaan Fifaa ja kisoja vastaan. Toivon protesteille mahdollisimman suurta näkyvyyttä, joskin toivon sydämestäni, että ne olisivat jatkossa väkivallattomia, sillä paikkojen rikkuessa ja veren vuotaessa ne menettävät nopeasti uskottavuutensa.

Tyytymättömyys kohdistuu poliitikkojen lisäksi myös poliiseihin, jotka poliitikkojen tavoin saavat niskaansa vihaa ja syvää epäluottamusta. Kuluneiden kuukausien aikana olen alkanut sokeutua sille, miten aggressiiviselta paikallinen sotilaspoliisi näyttää. Tietenkään kaikki poliisit eivät kulje mellakkavarustuksessa tai kiväärit ja käsiaseet tanassa, vaan täällä on lisäksi siviilipoliiseja ja liittovaltion poliiseja, joilla kaikilla on eri tehtävät. Paikallisten suhde poliisiin ei ole kovin luottavainen ja sotilaspoliisi on kuuluisa reippaasta voimankäytöstään. Sen sijaan, että poliisin läsnäolo rauhoittaisi joitakin tilanteita se monien mielestä lietsoo vastarintaan, varsinkin kun poliisin voimankäyttö vaikuttaa yleisen mielipiteen mukaan olevan reippaasti ylimitoitettua ja kohtuuttoman raakaa. Olen kuullut usein väitettävän, että isoilla aseilla varustettu poliisi haastaa ympärilleen sotaa ennemmin kuin rauhoittaa yhteisöä. En osaa sanoa, mitä on todellisuus, mutta jossakin täytyy joka tapauksessa olla isoja epäkohtia, jotta tällainen luottamuspula syntyy virkavaltaa kohtaan.

Nämä kisat ovat haaste myös poliisille ja heidän kriisinhallintataidoilleen. Tällä hetkellä jokaisessa kisakaupungissa on niin paljon turisteja ja tiedotusvälineen edustajia, että jokainen voimankäyttötilanne päätyy muistikorteille ja leviää kansainvälisesti. Brasilia haluaa antaa maailmalle kuvan, jossa sitä ei nähdä pelkästään köyhänä ja väkivaltaisena maana, eikä sillä ole tästä näkökulmasta varaa päästää eetteriin yhtään ylimitoitettua tai perustelematonta voimankäyttötilannetta.