Loppusuoralla

Toiseksi viimeisenä iltana tallustelin kotiin kaupasta. Aurinko oli taas ollut piilossa koko päivän, mutta lämpötila oli silti mukavan korkealla. Fiilistelin tulevaa lähtöä ja mietin, olenko osannut tarpeeksi nauttia ympäröivästä vihreydestä. Pysähdyin vielä kerran kadulle katselemaan ympäröiviä kukkuloita ja ihailemaan pilvien vyörymistä metsäisten mäenrinteiden yli. Valokuva ei koskaan tavoita sitä pehmeää virtaa, kun  tuulenvire nostaa pilvet vuoren päälle ja ne lähtevät valumaan rinnettä alas.

Valuvat pilvet lupaavat useimmiten sadetta. Niin kävi tälläkin kertaa. Muutama tunti myöhemmin Lagoalla alkoi sataa ja se sade kesti kellon ympäri. Meillä oli hyvää aikaa pakata matkalaukkuja sisällä. Viimeiset pyykit eivät enää kuivuneet kunnolla kosteusprosentin noustua tarpeeksi korkealle, joten virittelimme patterin ja tuulettimen kanssa kuivaushuoneen ja täytyy vain toivoa, että ne kuivuvat riittävän hyvin eivätkä homehdu matkalla Suomeen.

Meillä on vielä edessä pari yötä väliaikaismajoituksessa. Luulen, että en jouda tulevina päivinä kovin paljoa bloggaamaan, joten lisäluettavaa kaipaavat voivat käydä kurkkaamassa vanhoja blogejani Portugalista ja Englannista.

Seuraavan kerran tarttunen bloggaukseen parin kuukauden päästä. Edessä on syksy Skotlannissa ja tuntuu jännittävältä palata taas Eurooppaan ja maahan, jossa puhutaan kieltä jonka hallitsen.

Kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos kaikille ystäville ja perheenjäsenille, jotka olivat henkisesti mukana tälläkin matkalla. "How lucky I'm to have something that makes saying goodbye so hard and returning so easy."