Tämä kummallinen isoa limaista käpyä muistuttava hedelmä voisi olla suomeksi vaikkapa kermaomena tai sokeriomena. Sen sisällä on valkoista mehevän makeaa hedelmälihaa jonka joukossa olevia mustia siemeniä ei syödä. Puolikkaan hedelmän syöminen (lähinnä siis hedelmälihan imeskely siementen ympäriltä) vastaa yltiömakean täytekakkupalan syömistä. Kertaallinen kokemus. Tämä, kuten seuraavakin hedelmä on niin hauras ja herkästi pilaantuva, että sen kuljetus pitkiä matkoja on mahdotonta.
Tämän toisen hedelmäsetin ostimme yhtä lailla kuin sian säkissä. Pakkauksessa luki caju, mutta vasta kotona tajusimme, että portugalilaisittain lausuttuna caju on cashew ja pitelimme käsissämme siis kolmea cashewpähkinää koristehedelmineen. Tämä olikin vähän kinkkisempi hedelmä kuluttajalle, sillä internetistä tiedon etsiminen vaati vaivannäköä. Ensimmäisenä silmille hyppii aina tieto siitä, että hedelmässä kiinni oleva siemen, eli cashew-pähkinä on myrkyllisen ja ihoa syövyttävän öljyn ympäröimä ja ennen syömistä siemenet pitää käsitellä. Hieno alku siis hedelmäsalaatin tekoon. "Pähkinässä" kiinni olevasta hedelmästä, joka siis ei oikeastaan ole hedelmä, vaan pelkkä koriste, voi valmistaa mehua, mutta koska luotettavan tiedon hankkiminen oli liian aikaa vievää, enkä halunnut saada myrkytystä tahi syövyttää ihoani, maistoin mehukasta hedelmää suullisen ja jätin sikseen.
Arkipäivän kokeiluja. Ihan hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti