Rio de Janeiro, osa 1: Ensikosketus

Jos jotakin matkaa olimme odottaneet kuin kuuta nousevaa, sen täytyi olla tämä. Kolme yötä ja neljä päivää Rio de Janeirossa tarjosi kauan kaivatun tauon Floripan arkeen ja sateisiin. Odotukset matkaa kohtaan olivat etukäteen korkealla. Jopa niin korkealla, että todennäköisyys pettymiseen oli pelottavan suuri. Tuttavat varoittelivat kaupungin vaaroista, väkivallasta, rikollisuudesta ja kaoottisen ruuhkaisesta liikenteestä ja kaiken tämän lisäksi isona kysymysmerkkinä leijui ilmassa se, miten alkavat jalkapallokisat vaikuttavat kaupunkiin. Lakkoilijat ja mielenosoittajat hyödyntävät kiitollisina koko maailman huomion, joten oli vaikea tietää ennalta kumpi pääsee valloilleen, juhlatunnelma vai kritiikki kisajärjestelyitä ja Fifaa kohtaan. 

Lento laskeutui Rion kansainväliselle lentokentälle ennen puoltapäivää. Ensimmäinen iloinen huomio oli se, että lentokentällä ei ollut kaaosta. Taksitolpalla törmäsimme ensimmäisen kerran kisaturismin lieveilmiöihin. Taksikuski pyysi matkasta fiksattua hintaa, joka oli viidenneksen "listahintoja" korkeampia. Eihän se ole hölmö joka pyytää, vaan se joka maksaa. Puntaroimme hetken suostummeko hintaan vai matkustammeko mittaritaksalla ja otamme riskin liikenneruuhkaan juuttumisesta. Lopulta mieheni sai tingattua muutaman realin hinnasta pois ja matka hotellille alkoi.

 
Kuten valtaosalla vauraiden länsimaiden turisteista, meilläkin oli varattuna hotelli Copacabanalla, joka sijaitsee kaupungin eteläosassa ja on yleisestikin vaurasta aluetta jossa asuvat hyvätuloiset ja ulkomaalaiset. Hotellihinnat oli hilattu niin korkealle kisojen ajaksi, että olimme päättäneet rajata matkamme keston kolmeen yöhön. Öiden lukumäärästä pystyin tinkimään, mutta en siitä, että näkisin ikkunasta Atlantin ja voisin herätä auringonnousuun.

Matka hotellille kesti liikenneruuhkissa tunnin verran. Matkustimme pohjois-eteläsuunnassa Rion kaupungin läpi ja taksin ikkunasta näki sen surullisen elintasoerojen todellisuuden, joka Brasiliassa on. Lentokentän vieressä olevassa valtavan isossa yli sadan tuhannen asukkaan Marén favelassa on käynnissä poliisioperaatio, jonka tarkoituksena on rauhoittaa alue, jota tällähetkellä hallitsevat järjestäytyneet rikollisliigat ja huumekauppiaat. Maré on ankean näköinen rakennusjätteestä, tiiliskivistä ja betonista kyhätty slummi, jonka tienliittymissä oli raskaasti aseistettuja poliiseja. Olin lukenut paljon lehtijuttuja aiheesta, mutta on aina pysäyttävää nähdä omin silmin todellisuus.

Mitä etelämmäksi kaupunkia saavuimme, sitä rauhallisemmaksi ja siistimmäksi kaupunki muuttui. Favelat muuttuivat kerrostaloiksi ja pilvenpiirtäjiksi ja teollisuusalueet sekä joutomaat puistoiksi. Pitkin matkaa tienvarsilla oli kisaturistit tervetulleeksi toivottavia mainoslakanoita ja lippuja. Toisin kuin Florianópolisissa, Riossa tosissaan aisti kisojen läheisyyden. Tunnelma oli hyvä ja kaupunki vaikutti mielenkiintoiselta. Voiko sen parempaa lähtökohtaa reissulle olla?

Hotellirivi Copacabanalla