keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Trilha do Ratones

Primetime-sähkökatkos kruunasi viime lauantain. Sen lisäksi, että koko päivä meni huonon sään takia sisällä möllöttämiseen, istuimme illalla kolmatta tuntia pimeässä, ilman televisiota, internettiä tai ruoanvalmistusmahdollisuutta. Täällä on ollut yllättävän paljon sähkökatkoksia viime aikoina. Helsingissä asuessa sitä helposti unohtaa, millaisia haasteita maanpäällä kulkevat sähköjohdot aiheuttavatkaan, mutta täällä jokainen pieleen mennyt tee-se-itse-puutarhurin puunkaato pimentää sähköt puolelta kylältä.

Lauantain vastoinkäymiset unohtuivat kuitenkin pikaisesti, kun sunnuntaiaamuna heräsin auringonpaisteeseen. Säätiedotuksen mukaan olisi pitänyt ukkostaa ja sataa kissoja ja koiria, mutta en pistänyt ollenkaan pahakseni tätä yllättävää muutosta. Laitoimme itsemme lähtökuntoon ja kiirehdimme venesatamaan. Sieltä lähtee noin tunnin välein vene, joka kuljettaa 7,5 realilla toiselle puolelle laguunia. Pysäkkejä on useita, ja lähes kaikkialla on jotain nähtävää. Luontoa, ravintoloita tai vaelluspolkuja.


Istua surruutimme 40 minuuttia veneessä. Laguunin kalat pomppivat ympärillä ja rannoilla lentelivät värikkäät linnut. Parikymmentä muuta veneessä olijaa jäivät pois samoilla seuduilla kuin me, mutta moni heistä näytti menevän sunnuntailounaalle rannan kalaravintoloihin.


Trilha do Ratonesin polkua ollaan kehuttu monessa yhteydessä ja sitä mainostettiin hyvin viitoitettuna ja helppokulkuisena. Ajattelin, että perillä meitä odottaa suomalaisstandardein viitoitettu pyörätuolikelpoinen maisemareitti, mutta kokemukseni perusteella uskaltaisin väittää, että väliin hengästyttävän jyrkät kiviset, mutaiset ja märät nousut keskellä metsää eivät varsinaisesti vastanneet käsitystäni helppokulkuisuudesta. Opinpa ainakin sen, että mikäli vaikeusasteikko on kalibroitu tällä tavalla, minun ei kannata muita polkuja harkitakaan kuin helppokulkuisia.


Tunnin nousun jälkeen raataminen palkittiin kauniilla maisemalla ja latvuksissa hyppivällä pikkuisella apinalla. Polku olisi jatkunut laskeutuen toiselle puolelle kukkulaa syvemmälle metsään, mutta näin ensikertalaiselle riitti tämä eksotiikka. Pitää jättää seuraavallekin kerralle jotain.




Ei kommentteja: