Tj 5. Vielä pakkaamiset, viimeiset hyvästelyt ja matkajärjestelyt edessä, ja täytyy myöntää, etten ole sitten yhtään sosiaalisella tuulella. Kaikenlaiset ajatukset läksiäisistä rikkovat harmonista aikataulutustani ja henkistä valmistautumistani lähtöön. Erityisen kypsä olen tänään esiin tulleisiin oletuksiin, jossa joku toinen aikatauluttaa minua näinä viimeisinä päivinä ja päättää puolestani mitä haluan milloinkin tehdä. Stressinhallintani ja elämänhallintani kulkevat tällähetkellä niin kapeaa polkua pitkin, että pienikin horjuttaminen saa minut kompastumaan, laittaa polvet verille ja mielen pahaksi.
Olen ihminen, joka haluaa rauhassa valmistautua elämänmuutoksiin. Haluan järjestellä ajatukseni ennen kuin suuntaan uuteen. Minulle elämänmuutos on kuin palapeli, jonka haluan tehdä kunnolla valmiiksi. Palasten pitää loksahtaa paikoilleen ja kokonaisuuden olla jollakin tavalla tyydyttävä, ennen kuin voi alkaa kokoamaan uutta. Kaikki tämä vaatii ajattelua, rauhoittumista ja sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on vaivatonta ja nautinnollista olla. Kaikki sählät, jotka tulevat sotkemaan vaivalla järjestetyt palaset ja kaatavat kahvinsa pöydälle saavat aivosoluni savuamaan.
Tällaisen purskauksen halusin jakaa. Hirveän vilkasta mielikuvitusta ei tarvita, että minut voi kuvitella tätä kirjoittamaan patti otsassa. Herkkiä päiviä luvassa. Vaikka aika Brasiliassa ei aina ole ollut helppoa, vasta lähtöä tehdessä ymmärtää millä tavoin tämäkin kolme kuukautta on ollut merkityksellistä aikaa, ja mitä asioita jään ikävöimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti