Rio de Janeiro, osa 2: Aattotunnelmia Copacabanalla

Jouduimme odottelemaan hotellihuoneemme vapautumista parisen tuntia ennen kuin pääsimme virkistäytymään huoneeseemme ja siirtymään lomatunnelmaan. Hotellimme oli lähes täyteen varattu ja jalkapallokisojen teeman mukaisesti koristeltu. Kukka-asetelmia myöten kaikki mahdollinen oli väritykseltään kelta-vihreää. Ala-aulan isoista peileistä oli tehty ottelutulostaulut ja jokainen hotellin asiakas sai printatut kisaohjelmat.

Hotellin asukkaista moni "tunnusti väriä" ja vaatemuoti koostui pääasiassa maajoukkuepaidoista tai lipuista. Paikalla oli siis jo keskiviikkona yllättävän paljon kisaturisteja, vaikka kisojen alkuun oli päivä ja  ensimmäinen peli Riossa pelattaisiin vasta sunnuntaina.

Hotellihuoneen ikkunasta sain vihdoinkin tiirattua missä Fifan fanialue ja jättiscreeni ovat. Pieneksi harmikseni huomasin, että ne sijaitsivat aivan rannan toisessa päässä, joten haaveilemani mahdollisuus piipahtaa nopeasti tapahtuma-alueella muuttuikin kunnon iltalenkiksi. Copacabanan pituus on yhteen suuntaan jotain neljän-viiden kilometrin paikkeilla, joten menopaluu varvassandaaleissa hiekkaa polkien edesauttoi mukavasti illalla unensaantia.

Ensimmäisen päivän ohjelmaksi sopi hyvin Copacaban haltuunotto. Päivä oli lämmin, hiostava ja sen verran pilvinen, että Sokeritoppavuoren huippukin peittyi. Rannan tyrskyjä, osin saastunutta vettä ja punaisia varoituslippuja uhmasi muutama uimari, mutta suurin osa ihmisistä pysyi rannan kuivemmalla puolella. Jotkut pelasivat palloa mutta suurin osa rannalla loikoilijoista oli fiilistä hakevia kisaturisteja, haastatteluja tekeviä toimittajia tai kisarihkaman kauppaajia. Rannalla kävellessäni ymmärsin edes vähän, miksi Copacabanan ranta on niin kuuluisa. Ensinnäkin se on valtavan valokuvauksellinen ja kaunis. Toiseksi se on kiinnostavan eloisa yhdistelmä hiekkarantaa, merta, kaupunkia, vuoria ja vihreää luontoa.

Sen lisäksi että tunnelma rannalla oli odottavan rauhallinen, siellä tehtiin vielä viime tipassa valmistelutöitä. On yleisessä tiedossa, että monen stadionin viimeistelytyöt olivat vielä kesken kisojen lähestyessä, mutta myös rannan fanialue oli rakennustyömaana päivää ennen sen avaamista. En uskaltanut edes ajatella, että Fifa Fan Fest -alue valmistuisi seuraavaksi päiväksi vastaanottamaan kymmenet tuhannet kävijät, niin keskeneräiseltä se näytti vielä ennen auringonlaskua.

Auringon laskettua palasimme hotellille. Rannan tuntumaan pystytettiin myyntikojuja joissa myytiin kaikkea Jeesus-patsaista epävirallisiin kisapaitoihin. Poliisit partioivat ympäriinsä ja kadut olivat rauhallisia. Kävimme vielä syömässä ennen kuin painuimme yöpuulle. Seuraavaksi aamuksi oli luvassa herätys kello kuusi, ja pitkä päivä turistikierroksineen ja avausotteluineen edessä.