Phuuh, vuorokausi asuttu uudessa asunnossa ja vaivaa joutuu näkemään, että oppii edes vähän asumaan portugalilaisesti. Toisaalta tykkään kovasti, kun saa kerrankin asua paikalliseen tapaan. Viime kerralla asuimme tylsässä ja modernissa opiskelija-asuntolassa, jossa arkipäivän elämää ei voinut samalla tavalla kokea. Mutta täytyy sanoa, että yllättävän erilaisia tapoja löytyy käytännön asioiden hoitamiseen pelkästään jo Euroopan sisällä, kuvitella sitten jos vaihtaisi mannerta!
Kotiin sisälle pääsy on haaste numero yksi. Jouduimme ensimmäisellä kerralla pyytämään apua naapurin mieheltä, kun olimme aikamme pyöritelleet mittasuhteiltaan vääristyneen ristipäämeisselin näköisellä avaimella oven lukkoa. Se ei auennut vaikka kuinka väänsimme suuntaan tai toiseen. Onneksi naapurin mies pieni hymynkare poskillaan avasi meille oven. Se oli melko puhtaasti tekniikkalaji, naksaus ja toinen sinne, pikkuinen nykäisy tänne ja ovi aukeaa!
Postilaatikot ovat siistissä rivissä rappukäytävässä. Avaimesta emme tosin tiedä, kukaan ei ole kertonut miten postilaatikot avataan. Oletettavasti kämppis tietää ja posti ilmaantuu eteisen pöydälle. Jättäkäämme siis siitä murehtiminen.
Taannoin valittelin sitä, että jouduin ottamaan kylmän suihkun, kun en osannut laittaa kaasulämmitintä päälle. Sekin selvisi, kun aamulla kyselin ihmeissäni kämppikseltä, missä oli vika. Meillä on kämppiksen kanssa hyvä meininki, vaikka kielimuuri tuo omat haasteensa. Minun pitää yrittää puhua hänelle portugalia, hän yrittää puhua minulle englantia. Hienosti sujuu, ja se mitä ei ymmärrä, sitä tietoa ei osaa kaivata.
Jääkaapin kanssa on ollut ongelmia. Ovi ei pysy kiinni. Mielestäni ongelma on päivänselvä: Vanhan jääkaapin tiivisteet ovat kovettuneet niin kippuraan, että ne eivät enää pidä kylmää sisällä. Jääkaappi falskaa, vie suunnattomasti energiaa ja kaipaa joko korjausta tai sitten uusimista. Kämppikseni sanoi, että jääkaappi ei ole toiminut kunnolla vuosiin. Vuosiin?! Ja kukaan ei ole tehnyt asialle mitään. Olen siis ottanut asiakseni tämän epäkohdan korjauttamisen, ja tänään sain purra poskeani, kun vuokraisäntä tuli saippuan ja koukkupäisen mustekalan (=kuminauha) kanssa "korjaamaan" jääkaappia. Ensin hän siveli palasaippuaa tiivisteisiin, sitten hän ehdotti vakavissaan, että jääkaapin ympärille viritettäisin kuminauhat pitämään ovea kiinni. Onneksi tähän ratkaisuun ei enää päädytty, vaan vuokraisäntä suostui tilaamaan paikalle ihan oikean korjaajan.
Nimesin tämän kirjoituksen asumisen haasteiden ensimmäiseksi osaksi siksi, että tiedän jatko-osien vielä tulevan. Olen varautunut jo henkisesti kylmien säiden tulemiseen. Se, miten selviämme niistä fyysisesti, vaatiikin jo toisen bloggauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti