Wou! Ensimmäinen viikko koulutyötä Portugalissa purkissa! Olen väsynyt mutta onnellinen. Oikeastaan vasta perjantaina iski matkaväsymys. Englannin kieli, joka viikon ajan oli sujunut suhteellisen sujuvasti, alkoi tökkiä, sanat unohtua ja meinasin nukahtaa oppitunneille.
Kuten aikaisemmin kerroin, minua varoiteltiin etukäteen paikallisista koululaisista. Heidät mustamaalattiin epäkohteliaiksi, rääväsuisiksi ja itsekkäiksi lapsiksi, joille pitää huutaa ja olla tiukkana. Paikalliset kaverini ohjeistivat minua olemaan hymyilemättä ja heti alkuun lyödä luun kurkkuun oppilaille. Nykyaikana nuoriso kuulema menee kovasti huonoon suuntaan ja käytöstavat puuttuvat kaikilta. Toinen uhkakuva minulle maalattiin tuosta pelottavasta maahanmuuttajien porukasta, joka täällä Lissabonin seuduilla on runsaslukuinen. Ensimmäisen viikon jälkeen minun täytyy kuitenkin sanoa, etten löydä oppilaista mitään erityisen negatiivista. Satojen oppilaiden joukossa on yksilöitä, niin kuin on kaikissa kouluissa ympäri maailman, mutta muuten olen kokenut täällä olemisen pelkästään positiiviseksi.
Oppilaat ovat valtavan avoimia, he ovat kiinnostuneita, aktiivisia ja ottavat kontaktia. He ovat suomalaisesta näkökulmasta kohteliaita ja ystävällisiä. En väitä, että oppitunneilla olisi erityisen hiljaista, mutta mielestäni ilmapiiri on yleisesti ottaen hyvä. Yhtään ilkeämielistä kommenttia en (vielä?) ensimmäisellä viikolla kuullut ja minut vastaanotettiin todella lämpimästi jokaiseen luokkaan. Luulenpa, että Portugalissa perinteisesti on totuttu melko konservatiivisiin käytöstapoihin, joka näkyy yhä esimerkiksi titteleiden tärkeytenä puhuteltaessa. Lisäksi opettajan suhde oppilaisiin on huomattavasti etäisempi kuin Suomessa. Tästä syystä käytöstapojen muuttuminen epämuodollisempaan suuntaan nähtäneen täällä rappiona.
Olen kotimaassa tottunut siihen, että minua puhutellaan joko opettajana tai etunimellä ja täällä joudun tekemään todella paljon töitä, että muistan kutsua oppilaiden kuullen muita opettajia teachereiksi, doutoriksi ja professoreiksi sekä muita henkilökunnan jäseniä nimellä senhor(a). Mikäli oppilaat tervehtivät minua etunimelläni, korjaavat kollegani heti lasta käyttämään sanaa teacher etunimeni edellä. Minusta se tuntuu joskus hieman päälleliimatulta, mutta eipä se ole minun asiani puuttua siihen, millainen käytösnormisto paikallisilla on.
Toisaalta tuntuu juhlavalta saapua päivällä koulun porteista sisään ja tulla tervehdityksi "Bom dia, senhora doutora". Oma vaatimaton tervehdykseni ilman puhuttelua alkaa tuntua kovin epäkohteliaalta, joten pitänee totutella pian tervehtimään oikeilla puhuttelunimillä. Onneksi ulkomaalainen saa kuitenkin paljon anteeksi. Portugalin oppikirjani ehdottaa lähtötervehdykseksi esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa "Adious senhor(a), boa tarde!" Katsotaan koska kieleni alkaa taipua tuohon.
Nyt on edessä viikonloppu ja ensimmäiset päivät, jolloin minun ei tarvitse mennä töihin. Katsotaan, jos intoutuisin vaikka piipahtamaan Lissabonin tohinassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti