Tähän väliin on pakko vähän päästellä höyryjä korvista pihalle:
Tästä kaupungista ei ole jaossa karttaa. Ei turistikarttaa, ei joukkoliikennekarttaa, ei mitään karttaa. Ottaen huomioon, että täällä asuu 100 000 ihmistä ja kaupunki muistuttaa Espoota tai Vantaata kokonsa ja pääkaupunkiseutusijaintinsa puolesta, minusta se on näin ulkomaalaisen näkökulmasta huikaiseva vääryys. (Kyllä, tulostamista netistä on jo kokeiltu, mutta väriprinttien liimailu toisiinsa 70 neliökilometrin alueelta riittävällä tarkkuudella ei toimi.)
Tämä kaupunki on rakennettu autoileville portugalilaisille. Koska meillä ei joukkoliikennekarttaa, eikä autoa, pitää ostoskeskukseen moottoritien varrelle mennä taksilla. Se tosin ei ole kauhea menetys, sillä taksimatka maksaa neljän euron molemmin puolin riippuen siitä, onko mukana ostoksia vai ei. Kartattomuuden ja autottomuuden seurauksena olenkin jämähtänyt kulkemaan päivittäin 500 metrin matkaa koulun ja kodin välillä. (Joo, ehkä sitten jonain vapaapäivänä lähden seikkailemaan vähän kauemmas ympäristöön.)
Ostoskeskuksen teleoperaattoriliikkeessä meidän piti muuttaa internet-yhteyden tyyppiä nopeasti ja helposti. Loppujen lopuksi olimme liikkeessä 75 minuuttia, ja arvatkaa, saimmeko vaihdettua liittymää? Emme, mutta sen sijaan tiedämme myyjän sukujuuret, palkkakehityksen 17-vuotiaasta lähtien, perhesuhteet, nimen, isän nimen, kummisedän nimen, kotiseudun nimenmääräytymisperusteen, kännyköiden määrän, iän ja merkin, nettisurffailutottumukset, verotusnumeron... (Maksan siis edelleen itseni kipeäksi netinkäyöstä prepaid-liittymällä ja voin vain haaveilla Skypen ja Messengerin käytöstä.)
Meidän jääkaapin oven tiivisteitä ei edelleenkään olla vaihdettu. "Amanhá", eli huominen korjaajineen ei koskaan tullut. (Hölmö minä. Luulinko oikeasti, että ne tulisivat seuraavana päivänä?)
Kaikesta tästä huolimatta tässä maassa on jotakin äärimmäisen kiehtovaa. Lämpimät terveiset Suomeen! (Ja kiitos kaikista kommenteista, niitä on kiva lukea!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti