Tänään on kolmas päivä, jolloin menen uuteen kouluuni. Olemme sopineet ohjaavien opettajien kanssa, että seuraan kaksi ensimmäistä viikkoa opetusta sivummalta ja tuntien alussa vain esittelen itseni. Sen verran olen vaikeuttanut opettajien elämää, että olen tehnyt tunteja varten PowerPoint-esityksen itsestäni ja Suomesta, joten sitä varten pitää valita luokka, jossa olisi tekniset fasiliteetit kunnossa. Muutamasta luokasta löytyy datatykki, jolla esitys heijastetaan milloin millekin valkoiselle pohjalle. Kannettava tietokone tosin pitää sitä varten lainata kirjastosta.
Kovin yllättävänä tietona ei tule se, että koulu, elämä ja luonto ovat Euroopan äärilaidoilla melko erilaiset. Kun näytän oppilaille kuvia helsinkiläisestä koulustani, jossa olen silloin tällöin sijaistanut, vastaukseksi saan silmien pyörittelyä, huokailua ja "Cool!" -huudahtuksia. 12-vuotias poika toteaa englanniksi, että suomalaiset naiset ovat kauniita. Oppilaat kiinnittävät huomiota melko erilaisiin asioihin, heidän mielestään on esimerkiksi omituista se, että kengät jätetään omille paikoilleen koulun ulko-oven läheisyyteen. "Eikö niitä varasteta siitä?"
Koulun lukujärjestys on melko mielenkiintoinen suomalaisesta näkövinkkelistä. Ensimmäiset tunnit alkavat aamulla klo 8.15 ja viimeiset tunnit loppuvat hieman ennen puolta yötä. Minun pitää olla mukana 16:lla tunnilla, jotka sijoittuvat yleensä klo 13-19 väliin. Sinänsä hieman ärsyttävä aikataulu, että aamuisin ei voi oikein tehdä mitään, ja illalla on jo pimeä, kun pääsee töistä.
Muutaman tunnin kokemuksella voin taas sanoa, että suomalaisuus on täällä melkolaista eksotiikkaa. Kun oppilaat kuulevat, että olen Suomesta, suut loksahtava auki. Siihen kun vielä lisää muutaman talvimaisemakuvan jossa luistelen tai lasken mäkeä, uhkaa oppilaiden leukaluut jäädä niille sijoilleen. Näin alkuun ajattelin pärjätä stereotypioilla, mutta toivottavasti myöhemmin voin olla muutakin kuin opettaja sieltä kylmästä ja lumisesta maasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti