Ensivaikutelma, jonka asunnosta saimme, oli upea. Odotin ystävien varoittelujen vuoksi saapuvani rähjäiseen lähiöön, jossa kaltaiseni maahanmuuttajat maleksivat pimeillä kaduilla touhaillen kaikkea epämääräistä. Asunto ja pääkatu, jonka varrella asumme, osoittautui kuitenkin ensimmäisenä päivänä positiiviseksi yllätykseksi.
Asunto on katutasossa. Eteisessä tyypilliset sinisävyiset kaakelit koristavat melko hyväkuntoisen asunnon seiniä. Kaksi huoneista on kadun puolella, toisessa huoneessa asuu maan pohjoisosista saapunut opiskelijanainen, toinen huone on meidän työ- ja vierashuoneemme. Sisäpihan puolella on keittiö ja makuuhuoneemme. Keittiöstä pääsee takapihalle, joka on pieni puutarha, siellä kasvaa appelsiini- ja mandariinipuita ja kauniita kasveja. Niiden varjossa on grilli, sekä pieni pöytäryhmä. Aidan takana on naapuri, jolla on kissoja. Näin aurinkoisena päivänä kaikki näytti aivan ihanalta. Appelsiinit eivät ole vielä kypsiä, mutta myöhemmin aion napata niitä aamupalaksi.
Käytännössä kaikki ei tietenkään mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti. Jääkaapin tiivisteet eivät pidä kylmää sisällään, samoin veden kaasulämmityskään ei tänään illalla halunnut toimia. Laitoimme siis ruoat kämppiksen jääkaappiin ja tyydyin kylmään iltasuihkuun. Nyt kun ulkona on vielä poikkeukselliset hellelukemat, on täällä sisällä mukava olla. Luulen tosin, että kun ilmat alkavat kylmetä ja sisälämpö karata, takapihan appelsiinitkaan eivät lämmitä. Mutta siitä kertomisen aika on sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti