Koulupäivää

Tänään oli hieno aamupäivä koulussa. Aurinko paistoi, ja taisin koulun 40-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä lipunnostossa polttaa jopa toisen poskeni. Lämmin ei tosin ollut muualla kuin suorassa auringonpaisteessa. Minulla piti olla kaksoistunti kymmenestä eteenpäin, mutta jostakin syystä minua ei huolittu tunnille. Luulen, että he valmistelevat siellä jotakin yllätystä minulle.

Lipunnostotilaisuus oli hyvin pitkälle täysin toisenlainen mitä odotin. Kaiuttimista popitettiin musiikkia, juontaja laulatti oppilaita ja tanssiakin sai musiikin tahtiin. Oppilaat lauloivat kilvan mikrofoniin onnittelulaulua omalle koululleen, eikä hiljaisesta rivissäseisomisesta ollut jälkeäkään tilaisuudessa.

Oppilaat esittelivät minulle kouluaan lounastauolla. He veivät minut liikuntasaliin ja kertoivat arkipäivästään. Pyysin nähdä yhden oppilaan lukujärjestyksenkin ja liitän sen teidänkin ihmeteltäväksenne.

Olen jo tottunut siihen, että valtaosan oppilaista koulupäivä kestää puoli seitsemään asti. Hyppytunteja on siellä täällä ja koulupäivät alkavat mihin aikaan tahansa. Vapaa-aikanaan oppilaat voivat hengailla koulun ruokalassa, kotonaan, koulun pihalla tai kaduilla. Mainitsin oppilaille hieman pirunkurisesti, että Suomessa koulun alueelta poistumisesta kesken koulupäivän saa rangaistuksen. He eivät varmaan sisäistäneet syytä siihen kovin hyvin.

Nyt kun olen syönyt oman (hirveän makuisessa) valkoviinissä haudutetun katkarapukastikkeeni, on aika suunnata takaisin koululle. Puolitoista tuntia luokassa, kaksi tuntia vapaata, ja sen jälkeen vielä iltatunnit edessä. Voisihan tämän ajan tehokkaamminkin käyttää. (Vai voisiko kuitenkaan?)