lauantai 22. lokakuuta 2011

Lisko

Minulla on sellainen elämänfilosofia, että etelän maissa pitää nähdä lisko kiipeämässä seinää pitkin, muuten ei ole riittävän etelässä. Ja koska en ole vielä koskaan tätä näkyä elämässäni kohdannut, olin kovin iloinen tänään, kun luokan kelta-valkoiseksi maalattua kiviseinää pitkin vipelsi pieni kymmensenttinen lisko. Siellä se lopputunnin kyyhötti nurkaan käpertyneenä, ei kai uskaltanut lähteä seikkailemaan.

Se onkin ollut lähes ainoa asia, jonka olen paikallisen luokan seinällä nähnyt. Jostakin syistä luokkien sisustus on melko askeettinen. Vuosikymmeniä vanhat tuolit ja paripöydät täyttävät luokan. Opettajan pöytä ja tuoli on täsmälleen samanlainen kuin oppilailla, tosin se on käännetty kohti luokkaa. Tietokoneita, tai ylipäätään mitään rekvisiittaa ei opettajan pöydällä näy. Kaiken opetusmateriaalin opettaja tuo luokkaan saapuessaan. Seinillä kulkee korkkitaulut, jotka ovat puoliksi irtirevittyjä, jossain luokassa osin poltettu. Seinät ja ovet ovat täynnä kaiverruksia ja tägejä. Verhoja ei ole, ei liioin muutakaan sisustusta. Katossa on videotykki, mutta jos haluaa valkokankaan, pitää jonkun oppilaan hakea käsin rullalle kääritty vanha kangas, joka useimmiten on melko pahasti rispaantunut ja revennyt.

Ei siis mikään ihme, että kun oppilaat näkevät kuvia suomalaisesta koulusta, he huokailevat ja ylistävät sitä maasta taivaisiin. Yksi oppilas kysyi jo, voiko Suomeen muuttaa, jotta pääsisi sellaiseen kouluun. Jonkun toisen mielestä koulu muistutti museota, koska se oli niin hieno. Osa oppilaista luulee, että kyseessä on yksityiskoulu, kunnes selitän, ettei meillä juurikaan sellaisia ole.

Toisaalta on harmillista, joskin ymmärrettävää, että suomalainen taloudellinen hyvinvointi muodostaa niin vahvan kontrastin Portugalin talouskurjuuteen. Portugalissa on kuitenkin niin paljon hyviä asioita, osin jopa paremminkin asiat kuin Suomessa, etten haluaisi oppilaiden jämähtävän liian mustavalkoiseen ajatteluun rahan vaikutuksesta onneen. Maat kun ovat keskenään kovin erilaisia, ehkä jopa niin erilaisia, ettei niitä voi edes verrata keskenään.

Ei kommentteja: