Työpäivä takana ja melkein toinen edessä. Ainakin siltä tuntuu. Viimeiset pari viikkoa olen pakannut, järjestänyt, lajitellut ja puunannut kotia siihen kuntoon, että sen voi vuokrata eteenpäin, mutta siltikin tuntuu, ettei loppua näy. Vaikka meilläkin on suhteellisen pieni asunto ja vähän tavaraa, kaikkien tavaroiden sijoittaminen loogisiin paikkoihin kahdeksaksi kuukaudeksi on väsyttävää.
Muuttorumban keskellä odotan sosiaaliturvassa pysymisestä päätöstä Kelalta ja mietin, missä välissä teemme osoitteenmuutoksen ja postin jälleenlähettämissopimuksen. Aina kun jotakin saa hoidettua, pari uutta asiaa tulee tilalle. Ylpeä olen kuitenkin siitä, että jotain on opittu viime kerrasta. Reilu kuukausi sitten tyhjensimme jo ensimmäiset hyllyt laatikoihin ja tasaisesti olemme koittaneet päästä eroon kaikesta sellaisesta, jota ilman pärjää jokapäiväisessä elämässä. Onneksi tätä kaikkea ei jätetty viimeiseen viikonloppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti